Iso-Masa

Kuvan laatu ei nyt päätä huimaa, mutta siinä on Masa. Iso-Masa.

Höyhenet on tuollaiset hienosti hopeankiiltävät. Se on kans orpington. Masan entiset kaverit ovatkin samassa kuvassa. Muistin myös kysyä nimet, niin lähimpänä masaa on Martta ja lähempänä kameraa on Olga. Ehkä. Ilmeisesti. Kokoero ei oo kauheen iso, mutta isompi on siis Martta. Isompi on tosi utelias ja tulee ihan viereen katselemaan. Se laulaa sellaista korkeaa pitkää uuuuu-uuuuu. Muutenkin nuo kaksi ovat tosi puheliaita ja se korostuu nyt vielä enemmän Masan saapumisen jälkeen. Masakin juttelee.

Jokseenkin melkein kaikki näkyvillä. Otin ikkunasta kuvan, kun toi kännykänkamera ei parhaudellaan häikäise. Kotiruokakippojen kaataminen ja siirtely kuuluu näiden lempiharrastuksiin. Keltaisissa on toisessa kauraa ja toisessa munitusrehua. Vasemmalla reunalla on vielä toiset samanlaiset. Tässä alla munintakopit.

Orrella uusi splash, uusi buff. Alaorrella Claudia. Takaseinästä eteenpäin lueteltuna Tiuhti, Pulu, Kyyhky, Masa, Buffy, Muska, Olga ja alhaalla näkyy osa toisesta uudesta splashista. Kaks pikkutirppaa, Martta ja Hanna ei oo kuvassa.

Voi olla, että nyt jää jo ikkuna avaamatta, alkaa olemaan niin kylmä.

Kukkoa viinissä

- 400g herkkusieniä

- paketti pekonia

- 4 porkkanaa

- 1 sipuli

- 1 kynsi valkosipulia

- puoli pulloa viiniä

- kukko

- mausteita maun mukaan

Paloitellaan kaikki aika ronskeiksi palasiksi. Pyöräytetään kaikki pannun kautta yksitellen (paitsi se viini) ennen uunivuokaan laittamista. Lorautetaan viinit päälle ja lämmitellään pataa uunissa pari tuntia 150 asteessa. Suolaa ei tarvii lisätä, pekoni ajaa asiansa.

Ei huono.

Tuntuu pahalta syödä Pikku-Ukko, mutta toisaalta tosi hienoa syödä jotain sellaista, joka on elänyt onnellisesti oman kanalaumansa kanssa. Ulkoillut, pyrähdellyt lentoon, kuopsutellut ja nokkinut maata. Syönyt monipuolista ruokaa ja saanut ronkeloida halutessaan. :D Parasta vielä olisi, jos se olisi meillä vielä kuoriutunutkin.

Mä olen yläasteesta lähtien sanonut, etten tykkää kanasta. Kana on pahaa. Maistuu ällöttävälle. Blah. Yäk. Hyi. Nyt pikkuhiljaa olen oppinut syömään kanaa sen suuremmin kitisemättä, mutta en koskaan laita sitä itse ja muutenkin meillä syödään kanaa tosi vähän. Mies vetää koipi-reisiä silloin tällöin.

Tämä oli jotain ihan omaa luokkaansa. Ihan ylihyvää! Jos mulle olis laitettu tämmöinen lihanpala nenän eteen ja kysytty, että mitä se on, niin ensimmäisenä en olisi arvannut kanaa. Tai siis kukkoa.

Lahtihommia

Pikku-Ukko saatiin alunperin kaupanpäälisenä ja tarkoituksenakin tehdä siitä pikapikaa paisti. Pikku-Ukko ja Liekki tulivat hyvin toimeen koko talven. Pikkuhiljaa keväällä alkoi kaveruus rakoilla ja nyt syksyllähän Liekki annettiin pois.

Noh. Pikku-Ukko alkoi vähitellen uhittelemaan ja käyttäytymään arvaamattoman oloisesti mua kohtaan. Ei siis missään vaiheessa käynyt päälle. Mutta en arvanut kääntää sille selkää enää. Olisi aika pistää Pikku-Ukko paistiksi.

Kuin tilauksesta se paikka, josta nuo kaksi mustaa orppirouvaa tuli, tarjottiin myös kukkoa. Rouvia hakiessa kukko teki vaikutuksen, kun se oli suuri ja muhkea. Kukolle ilmaantui kyyti lauantaille.

Lopetus itsessään meni hyvin ja paljon siistimmin, kun olin kuvitellut. Kyllä meinasin kyynelehtiä kun hain Ukon kanalasta ja pidin sylissä.

Herkkupannari

6 munaa
1 litra maitoa
6dl vehnäjauhoja
1tl vanilijasokeria
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
100g sulaa voita

225 astetta about 30min.

Järkevä annos on siis tästä puolet, mutta koska tämä on järkyttävän hyvää, niin tätä tarvii tehdä järjetön määrä. Yhdelle pellille tulee käsittämätön määrä, mutta en mä jaksa jakaa sitä kahdelle pellille. Ei mulla ole kun yksi syvä uunipelti.

Siitä ei kauaa riitä syötävää. :D

Marenkiharjoituksissa on mennyt hyvin. Onnistuin mansikkamarengissa ihan täydellisesti. Piparimarengissa tuli mausteita aavistus liikaa, mitä mä ihmettelen. Mutta ilmeisesti siinä valkuaisvaahdon "ilmassa" se mausteiden maku voimstuu. Mausteita oli yhteensä ehkä 1tl ja kolme valkuaista. Hyvää silti, ei siinä. Neilikkaa ja inkivääriä saa olla aavistuksen vähemmän seuraavalla kerralla ja kanelia enemmän.

Kahvikakun basic

Luottoresepti tiikerikakulle, grauh!

250g voita
350g sokeria
400g jauhoja
4 munaa
1tl leivinjauhetta
0,5dl maitoa
2rkl kaakaojauhetta

- Munat ja sokeri vaahdoksi.
- Maito
- Jauhot ja leivinjauhe yhdessä (+kaakaojauhe)
- Pehmeä voi

Ikivanhassa ohjeessa käsketään viimeisessä vaiheessa lisäämään "vaahdoksi hierottu voi". Mulla ei ole aavistustakaan, kuinka voi hierotaan vaahdoksi, joten olen joka toinen kerta laittanut voisulaa ja joka toinen kerta pehmeänä.

Kyseessä on siis tiikerikakku, joten taikina puoliksi ja toiseen puolikkaaseen vain kaakaojauheet. Itse en ole tästä ohjeesta "oikeaa" tiikerikakkua koskaan tehnyt.

Ohjeen tuunaaminen:
-Jos haluaa suklaataikinan, niin kannattaa kaakaojauheen määrä tuplata
-Kaakaojauheen voi luonnollisesti jättää pois, jos haluaa vaalean taikinan.
-Sitruunankuori vaaleassa taikinassa on tosi bueno kokotaikinaan kokonainen sitruuna.
-Vaaleassa taikinassa, etenkin muffinssien kohdalla, suosittelen lämpimästi lisäämään yhden valkosuklaalevyn rouhittuna. Meillä on käytetty Pandan levyjä ja ne on sen 120g muistaakseni.
- Tummaan taikinaan tummaa suklaata.
- Taikina on kohtuu jäykkää täyttää kulhoon/vuokaan/muffinssikuppiin.
- Kohoaa maltillisesti, joten jos haluaa täyteläiset muffinssit ilman kuorrutteita, kannattaa täyttää kupit ainakin se 2/3. Osa mun käyttämistä muffinssiohjeista tursuaa kattoon asti ja se on tosi ärsyttävää, kun mun on aina tarkoitus kuorruttaa ne muffinssit.

Tässä ikivanhassa ohjeessa sanotaan myös "paistetaan hyvässä lämmössä". :D Mulle se hyvä lämpö on ollut 175 ja about tunti. En ole koskaan tainut katsoa kelloa, koska en ole koskaan tämän kanssa vielä käyttänyt normaalia vuokaa. Muffinsseja, popseja, jne.

Uusia kanasia!

Sunnuntaina tapahtui siis jänniä! Kävin maakuntakierroksella, joka vei Volvonkin tankista reilun puolikkaan.

Starttasin vähän kahdeksan jälkeen ja suuntasin Jalasjärvelle. Sieltä mukaan tuli kaksi mustaa orppirouvaa. Ikää noin 2v. Toisella on vähän vähemmän muhkea sulkapeite, kun sulkasato on vielä vähän kesken. Mistään muusta mä en niitä erota. Ovat tosi rohkeita, eikä arastele mua lainkaan. Käytin hyväkseni illalla niiden matkustuspäivän, kun varmaan olivat nälkäisiä. Meinasivat syödä jo melkeen mun kädenkin, kun nokkivat niin innoissaan mun tarjoamia kauroja. :D Ihania rouvia. Saa varoa, ettei ne tule ulos, kun avaa kanalan oven.

Päästiin yhdellä istumalla Hämeenlinnasta Jalasjärvelle. Auni-vauva nukkui tyytyväisenä koko matkan. Siinä pysähdyttiin ja syötiin sitten siellä asuvan kaverin kanssa. Takaisintullessa pysähdyttiin Parkanossa Ainon kummitädin luona. Vähän joulutorttuja mun mahaan ja maitoa Aunin mahaan. Nokka kohti Jämijärveä.

Jämijärveltä tuli mukaan kaksi nuorta vaaleanharmaata orppia. Molemmissa on tummanharmaita täpliä. Aloittavat munintansa varmaan ihan kohtapuolin, kun ovat ilmeisesti alkukesästä kuoriutuneet. Viides uusi kananen oli (ylläri-pylläri) orppi buff, joka munii jo. On hivenen niitä vaaleita vanhempi.

Mustat erotan toisistaan toistaiseksi vain pyrstön pituudesta ja muhkun olemuksen koosta. Vaaleissa toisella on enemmän pilkkuja. Uusi buff ja meidän vanha Buffy eroaa toisistaan koon perusteella. Buffy on isompi ja sillä on selkeesti isompi pää ja silmät. Toki näiden uusien asentokin on matalampi, kun maatiaiset  käy härkkimässä.

Muska lyöttäytyi heti mustien rouvien sekaan. Tiuhti pysyi vähän etäänpänä, mutta antoi nokkaa, jos joku tuli liian lähelle. Hanna taas kulki näiden uusien perässä ja tökki nokallaan toisten pyllyhöyheniä.

Claudiakin on nyt päässyt pomottelun makuun. Tottakai. Hänen korkeutensa oli täällä ensin ja jotain hömelöitä palleroita tulee Hänen valtakuntaansa. Ensin nauratti. Claudian pää ylhäällä ei ylety edes keskenkasvuisen orpin selän tasalle. Sitten mun hymy vähän hyytyi. Claudian ärhentely näyttää jotenkin pelottavalta. Siis ei se, että Claudia olisi pelottavan näköinen, vaan se, että se pönttö-tirppa menee  isottelemaan itseään noin neljä kiloa suuremmalle kanalle. Claudian painoa en tiedä, mutta käsituntumalta on maitotölkkiä kevyempi. Orppi lähentelee viittä kiloa, joten siinä on mahdollista käydä hullusti, jos orppi tuumaa, että Claudia on tyhmä. Onneksi Claudia on hyvin rivakkaliikkeinen ja ketterä. Kyllä se varmasti karkuun pääsee, jos tilanne näyttää pahalle. Orpit on kuitenkin sitä kömpelömpiä.

Kuvia ei nyt vielä ole.

Munintaa

Munivia kanoja on siis seitsemän. Hyvin huomaa, että nyt on muninta vähentynyt. On päiviä, jolloin tulee neljä munaa ja on päiviä jolloin tulee kaksi. Jotenkin hupaisasti tässä vielä yleensä käy niin, että mun leivontapäivänä käyn illalla hakemassa KUUSI munaa. Kanat kuuntelee, että taas se tuhlaa niitä johonkin epäämääräiseen marenkiharjoitukseen, ni täytyypä munia vähän ahkerammin.

Kuten tänäänkin. Tein ensin marenkia ja ne meni ihan pyllylleen. Sekoitin kaakaojauhoa liian kauan ja se sitten litisti koko homman.

Sunnuntaina tapahtuu jänniä. :)

Marenkia jälleen

Onnistuin vihdoinkin marengin teossa niin, että oli jo kuvauskelpoisia.

Jostain syystä vaan näistä kahdesta pellillisestä tuli keskenään täysin erilaisia. Hmm...

Kaura-suklaa herkku

http://www.kinuskikissa.fi/kaura-brownies/

Mä lisäsin tuohon kaurajuttuun vielä puoli desiä kookosta. Sokerina mulla oli ihan tavallinen sokeri. Käytin myös pikakaurahiutaleita, koska muita ei ollut. Rapsakkuutta olis varmaan saanut enemmän nostamalla lämpötilaa isommin.

Mutta nyt historiankirjoihin muistiin. Mä laitoin sen kuistille uunista ja maltoin antaa sen jäähtyä. Mutta sithän se maistelu lähtikin lapasesta. Nyt on maha kipee.

Marenkia

Ainon 3v synttärit lähestyy ja leipomistestit jatkuu. Mä olen monta kertaa tässä ihan hiljattain yrittänyt tehdä marenkia. En sitten tiedä onko nää meidän munat liian tuoreita, liian vanhoja, liian mitäikinänytkeksiikään, mutta marenki ei vaan ole onnistunut. Yleiskoneella oon vatkannut sen ja ihan hyväksi se on sillä tullut. Pysyy kulhossa muodossaan nurinperin käännettynä. Mutta sitten, kun mä olen alkanut kaapimaan sitä pursottimeen tai sekoitellut sokeria, niin se on mennyt typerän köntsäiseksi. Koira on ollut tyytyväinen, koska on saanut sitten syödä ne.

Onneksi on extramunia.

Tänään onnistui. :) Vatkasin hitaammin, enkä täysillä. Oliskohan ne edelliset menneet "yli"? Ei aavistustakaan.

Mä olin vähän pohtinut tekeväni marenkikakkua, mutta tän testin perusteella... Not.

Uudet kanat

Uudet kaakattimet näyttää tältä.

Ikää muistaakseni 8 viikkoa. Valkoinen on puhdas jättikoch. Musta on araucana-marans-leghorn risteytys. Aprikoivat vieläkin, että uskaltaako täällä liikkua, vai syökö meidät joku.

Mä vein taotun naulakon saksanpaimenkoiran kuvalla sekä pari leivosta. Sain kaksi kanaa. Tarkoitus oli ottaa yksi, mutta myyjä tuumasi, ettei hän kehtaa ottaa niitä vain yhdestä kanasta.

Täytyy sanoa, että en oo aikoihin nähnyt niin reipasta liikehdintää, kun kannoin usia tulokkaita pahvilaatikossa kanalaan. Ne singahtivat kaikki ulos. Perin ymmärrettävää. Viimeksi pahvilaatikon tullessa näkyviin, mä pyydystin kaikki ja silloin muutettiin.