Mä olen tässä viimeaikoina tehnyt tosi ahkerasti marenkeja. Viime viikolla tein kolme satsia lauantain näyttelyä ajatellen, Yhden vanilijaversion, johon ripottelin päälle kaakaojauhoa ja kuivatuksen jälkeen tein valkosuklaasta raidat. Yksi mansikkaversio, jota värjäsin vielä punaisella elintarvikevärillä. Siitähän tuli aika pinkki. Sitten yksi sitruuna, joka oli maun puolesta ehkä parasta ikinä. Sitruunankuori teki siitä tosi tosi raikkaan.
Mä teen aina samalla määrällä. Neljä munaa ja 6 rkl sokeria. Nykyään mulla on ollut aina sama sokerikin, kun tein tässä joku aika sitten vaihdon hienoimpaan sokeriin. Mulla on aina sama pursotuspussi. Silti sitä valkuaisvaahtoa tulee välillä todella eri määrät. Normaalisti se pussi on täynnä niin, että saan sieltä päästä hyvän otteen. Välillä se on niin täynnä, että hyvä jos saa kiinni. Mistäköhän se johtuu?
Taas on uusi munija ilmaantunut. Joku uusi tekee tosi kapeita ja tosi pitkulaisia munia. Pituudessa pienimpään munaan eroa about puolet.
Perjantaina päästin kanat vielä ulos. Maatiaiset oli ihan tohkeissaan, muut pönötti ihmeissään sisällä. Ovesta ne meinaa aina karata. Tarttee avata kanalan ovi tosi varovaisesti, kun joku on heti kynnyksellä, kun ovi aukeaa. Hanna etunenässä, mutta useimmiten ne on Olga ja Martta yhteistuumin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti