Kevättä odotellaan kyllä jo NIIIIN kovasti. Kanat koittaa aina karata ovesta, kun menen kanalaan. Oven avaustaktiikka on luokkaa: jalka ovesta, heiluta jalkaa ja toivo, että väistävät. Mustat orppirouvat ovat vähän sitä mieltä, että väistäminen on turhaa. Mä olen monta kertaa tönässyt niitä, kun olen kanalassa liikuskellut. Onneksi on muhkea höyhenpeite. Aika ihanaa on myös se, että nämä mustat tulevat kiehnäämään viereen. Ohikulkiessaan melkeen nojaavat jalkaan. :)
Huomatkaa metrinen lumikasa tuossa oven edustalla... Tarha on siinä kunnossa vielä, ettei ihan vielä viitsi päästää näitä ulos...
Meillä oli tuki tuossa keskellä, kun alkoi notkahtamaan. Ylös porattu tuki oli mennyt poikki lumien putoamisen voimasta ja tunkattiin kakkosnelosella se niin ylös kun saatiin. Kyllä se lumi vaan paljon painaa.
Muska ei ole löytänyt haudontapaikaksi vielä uusia koppeja. Hautoo tyhjää munintapesässä. Tottakai mielummin sinne, kun se on tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti