Marengit

Mulla on nyt marengit epäonnistuneet luokattoman monta kertaa tänä kesänä. Saan hyvän massan, hyvän pursotuksen, hyvän kuivatuksen ja hyvän maun. Sitten, kun ne seisoo puoli päivää pellillä odottamassa rasiointia, niin ne kostuu eikä enää irtoa alustasta, sormista eikä hampaista. Tai sitten jos ne rasioi heti ja jättää ilman kantta, niin sitten sitä marenkitöhnää saa kaapia siitä rasiasta.

Kenties jokseenkin kostea huoneilma? Sama ongelma ilmaantui meinaan keskiviikkona, kun tein sokeripitsiä. Se kuivui ja kostui. Ylipäätään ei meinannut kuivua ollenkaan, koska laitoin niin paljon väriainetta, että sain siitä mustaa. Kuivuminen kesti tosi kauan ja sitten kun se oli kuiva ja irroitettavissa muotista, niin se jäi tahmaiseksi ja veti kosteuden itseensä niin, ettei sitä saanut alustasta taas irti.

Haudontavimma

Mä olen koko kesän joutunut heittelemään hautovia kanoja pois pesästä. Ihanko se niiden ulos kanniskelu muka auttaisi montaa minuuttia sen jälkeen, kun poistun kanalasta. Sinne ne painelee siivet levällään närkästyneesti kookotellen. Vuorotellen siellä on istunut likimain jokainen vuorollaan. Kesän kiireistä johtuen en laittanut kunnolla muistiin, ketkä kaikki hautoivat. Muistaakseni Muska on ollut omien tipujensa jälkeen kerran, Tiuhti kerran, Hanna kahdesti, Carmen kerran ja Pikkupuffi kerran. Muistaakseni Karvajalka ja Pulukin kävivät haudontaa koittamassa, mutta eivät olleet kovin kauaa. Karvajalka tosin kävi kimppuun, kun sinne työnsi kädet. Buffy oli tässä kolmen viikon sijaan täyden kuukauden ja vasta nyt luovutti ja poistui.

Huh. Ei ketään hautojaa tällä hetkellä.

Paitsi.

Mistä ihmeestä se Hanna pöllähti tänään aamulla vastaan sulat pörhöllään, kun kanalan ovet on kaikki kiinni?!? Mihin se raukka on jäänyt illalla nukkumaan, kun ei kanalassa ollut? Sitten alkoi raksuttaa. Justiinsa, kun se tuli mun luokse, niin se väänsi tennispallon verran järkynhajuista paskaa. Mähän olen nähnyt Hannaa viimeaikoina tosi tosi vähän. Juuri sen verran, etten ole ollut huolissani, että Hannan on joku syönyt. Aina se on ollut kauheassa vauhdissa jonnekin matkalla. En ole enää iltaisin laskenut kanoja valoja sammuttaessa, koska olen oppinut luottamaan siihen, että kaikki tulevat yöpuulle sisään. FAIL. Se hautoo. Jumankekka se kananketale hautoo jossain täällä pihalla. Piti ryhtyä vahtimaan mihin se menee, kun aamun ruokailut, sukiminen ja kylpy on suoritettu. Mä tiirailin sinne pusikkoon, jonka suunnasta se aamulla tuli. Siellähän sen  hienosti ja säntillisesti muotoillun heinäpesän 16 vaaleaa munaa loistivat. Perhana. Olivat sentään eri sävyisiä, joten eivät kaikki ole Hanna munia eli olisi enemmän kun 16 päivän ikäero tipuilla.

Lähdin päivän askareisiin ja pohdiskeltiin Mikan kanssa, että mitä ihmettä me nyt tehdään? Me ei olla annettu kanojen hautoa enää koko kesänä, koska:
-Masa ei ole saanut yhtään munaa itämään, kun haudontakoneessa alkukesällä useampi erä kokeiltiin
-kuulin, ettei juhannuksen jälkeen kannattaisi haudottaa tipuja, koska muuten eivät ehdi kasvattamaan välttämättä riittävän paksua untuvatakkia talveksi
-meillä ei ole mitään mielenkiintoa alkaa pelaamaan lämpölamppujen kanssa, kun vasta kovilla pakkasilla tarpeen mukaan

Okei, Masa on luovuttanut muutamia kanoja Patakukolle. Pata kuoriutui Muskan alta ostomunista huhtikuussa. Esimerkiksi Hannaa Pata polkee aina Masan silmän välttäessä. Voi olla, että on hedelmöittyneitä osa. Toivo tipuista elää.

Syksyllä ei ole kovia pakkasia ja se olisi about 4kk pakkasiin. Nyt nuo 4kk on kyllä oikein hyvässä sulassa/untuvassa. Meillä kanala on pitänyt lämpöä hyvin ja emon hoitaessa varmasti osaavat pitää itsensä lämpimänä. Eikä se lämpölamppu nyt NIIN vaikea ole viritellä...

Noh, jos annetaan Hannan hautoa, niin millä me selvitetään kuinka pitkällä se haudonta on? No ei millään. Jos me viedään munat sieltä pois sisälle läpivalaisua varten Hannan ollessa "tauolla", niin ihan varmasti se vetää herneet nokkaan ja lopettaa leikin siihen. Yöllä, kun on pimeää, niin ei voi läpivalaista, koska just sillonhan se siellä pesässä nököttää ja ihan varmasti loukkaantuu. Jos me siirretään munat sisälle pesään, niin ei sekään varmasti Hannalle sovi, vaan se jatkaa haudontaa ulkona tyhjässä pesässä. Haudontakone... not. Hautokoot pihalla sitten.

Siirrettiin penkki Hannan pesän päälle, ettei sinne sada. Huomenna etsitään jostain vähän pressua ja kattopeltiä, jotta sinne tuulisi vähemmän ja etsitään vähän risuja ja havuja, jotta saadaan se maastoutettua vielä paremmin. Se on sellaisessa pusikossa, joka varmasti tässä muutaman viikon sisällä lakastuu lopullisesti. Hemmetin valopää kana.

Ei sisäänkäyntiä!

"Miten niin ei sisäänkäyntiä? Mikä juttu tämä nyt muka on?"

Mä vähän askartelin tossa "ruokintahuoneen" puolella, josta kanoilla on yksi sisäänkäynti kanalan puolelle. Ulkoaitauksenkin ovi oli auki, mutta tottakai juuri tismalleen silloin pitäisi päästä kulkemaan ovesta sisälle. Meillä on kaksi sisäänkäyntiä kanoilla avoinna päivisin, koska orppiköntykset eivät ole oppineet ikkunasta kulkemaan. Kaikki osaavat illalla mennä orrelle. Kukko kiipeää ylimmälle, mutta ei silti suostu tulemaan ikkunasta ulos. Pakko se on se ovi avata, jotta herrasväki pääsee pihamaalle.

Mitäs mä sitten askartelin? En mä askarrellut, mä siivosin. Siirsin tuon jumalattoman romuläjän sivuun, jotta sain kasattua vihdoin tuon hyllyn. Oikeastaan ei ollut "vihdoin kasattua" vaan "vihdoinkin ostettu", koska tuo kannettiin autosta ja mä vetäisin paketin samantien auki ja ryhdyin kokoamaan. Mahtava saada vihdoin kaikki ruokintajutut ja muut hyllyyn. Nuo pari laatikkoa alemmassa kuvassa on vielä tyhjiä ja niihin haetaan täytteet saunamökistä, jossa vielä pari kulahtanutta työkalupakkia pursuaa pientä sälää. Remonttitarvikkeitakin vielä pitkinpoikin. Roskasäkit poltetaan syksyn aikana ja vielä järjestelläänkin näitä. Voi olla, että pari laatikkoa tarvitaan lisää kaikille työkaluille. Sitä myöden varmaan toinen hyllykin viereiselle seinälle. :D Hah, katsotaan miten tämä tavaramäärä tästä paisuu. Ylemmässä kuvassa odottamisesta närkästynyt musta orppirouva suuntaa päättäväisesti kohti makuuhuonetta.

Heti uteliaat katsomassa, että mitä täällä on tapahtunut. Siihen kulkuväylälle on kamalan kiva jäädä sontimaan...Kuvassa on viisi paistia. Meidän keväiset tiput on jo NÄIN suuria!