Valkosuklaakakku

Uskokaa tai älkää, mutta leivontaharrastuksesta huolimatta en oo koskaan tehnyt mitään, missä pitäisi tehdä valkuaisista tai keltuaisista vaahtoa erikseen. Tässä vaiheessa, kun munakaapissa odottaa 40+ munaa, niin voi varmaan uhrata muutamia kappaleita tieteelliseen kokeeseen.

Tässä on erikoista sekin, että kakkuvuoan ympäristön lämpötilaa säädellään vesihauteella!! En ole koskaan kokeillutkaan.

Ainekset:
3 kananmunaa
120 g valkosuklaata
120 g tuorejuustoa

Teko:
- Erottele keltuaiset ja laita valkuaiset kulhoon jääkaappiin
- Sulata suklaa. Lisää sitten tuorejuusto ja sekoita.
- Ota kulho pois lämmöltä ja lisää keltuaiset. Sekoita kunnolla.
- Vatkaa valkuaiset isossa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes kulhon voi kääntää ympäri eikä vaahto putoa alas.
- Lisää näin saadusta marengista 1/3 tuorejuustosekoitteeseen ja sekoita hyvin. Sitten lisää loput marengista, puolet kerrallaan, samalla hyvin sekoittae.
- Taikina kakkuvuokaan. Aseta kakkuvuoka syvään uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä uunivuokaan. -- --- Paista aluksi 170 asteessa 15 min
- Sitten 160 asteessa 15 min.
- Lopuksi käännä lämpö nollille ja anna kakun paistua ”jälkilämmöissä” vielä 15 min.

Kuis kävi?

No huonosti.
Erottelin varmaan kymmenen munaa, jotta sain talteen kolme keltuaista ja kolme valkuaista erikseen. Keltuainen hajosi aina, kun avasin munan. Noh, illalla syödään munakasta.

Mä olin kysellyt monessakin paikassa, että vaahtoutuuko valkuainen sauvasekottimella. Mulla kun ei ole yleiskoneeseen kun yksi kulho, enkä omista sähkövatkainta. Yleiskoneen kulhoa nyt kuitenkin tartti tohon tuoerejuusto-suklaa-keltuainen osioon. Olis pitäny siirtää ne eri kulhoon ja pestä kulho ja vaahdottaa valkuainen ja sen jälkeen jälleen siirtää valkuaiset omaan kulhoon eka erä takaisin, jotta saa lisättyä valkuaista pienissä osissa sekaan. Kukaan ei vastannut mun kysymykseen, joten oletan ettei kukaan sitten ollut kokeillut asiaa.

Vaahtoutuuko valkuainen sauvasekottimella?
Valkuainen ei vaahtoudu sauvasekottimella.
Muuttuu valkoiseksi, mutta vaahtoutuu yhtä hyvin kun rasvaton maito, eli ei tullut "kupissa pysyvää marenkia".

Siinä vaiheessa, kun valkuainen on pyörinyt kulhossa muuttumattoman näköisenä viisi minuuttia sauvasekottimen mölyämisestä huolimatta päätin tyrkätä koko mössön sitten sinne muiden joukkoon. Yleiskone vispasi sitten täydellä teholla x-aikaa ja heitin joukkoon vähän kookosta.

Enkä vaivautunut tekemään vesihaudettakaan, kun ei mennyt niinkun piti.

Maistuu valkosuklaalle ja kookokselle. Ei pahaa, ei hyvää.

Onnellisen kanan kuvia

Pikku-Ukko, Hanna, Claudia, Pulu ja Kyyhky.

Toivottavasti tulee onnellisia munia. :D

Taas haudotuttaa

Kanaemoilevat halusivat taas alkaa hautomaan. Tällä kertaa siellä on Tiuhti ja Muska samassa pesässä ja Buffy omassa pesässä. Buffyllä alla kolme munaa. Tiuhtilla ja Muskalla kuusi. Ne munintapesät hohkaa kyllä vähän kylmää, nyt sen huomaa, kun on ulkona lämmintä.

Ei tipuja

Päivitysaktiivisuudesta voitte päätellä, että tipuja ei tullut. Molemmat hautoivat kyllä vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun otin sen yhden jäljelle jääneen munan sieltä pois. Tänään kotkottivat molemmat mammaehdokkaat pihallakin. Ihan kun kanalassa olisi nyt ruuhkaa, kun siellä kaikki liikkuvat ja kookottavat ympäriinsä.

Haudontainnokkuus kuitenkin löytyy, joten eiköhän taas seuraavasta "hautomakuumeesta" laiteta uudet munat alle ja toivota parempaa onnea.

Eräänlainen mud-cake

Ohje, jonka takia päätin tätäkin blogia ryhtyä kirjoittamaan on herkku. Todellinen herkku. Mun reseptivihkonen on vähän niinjanäin täynnä sitäsuntätä. Jotain osviittaa voi antaa kansi, jossa lukee Aidan köksä 9A. Siitä on kuitenkin about 15 vuotta. Käsin kirjoittaminen ja niiden irtolappujen säästeleminen tuon kyseisen muinaisjäännöksen välissä on hankalaa.

Halusin siis tämänkin reseptin itselleni talteen, mutta en sen pituudesta huolimatta jaksanut raapustaa sitä käsin mihinkään vihkon kulmaan.

Näin se syntyy:
375 g purnukka maapähkinävoita (itse käytin halvinta mahdollista suklaalevitettä)
2 kananmunaa
100 g puolikarkeaa vehnäjauhoa
(1rkl kookoshiutaleita, namskis!)
20 cm kakkuvuoka

-sekoita aineet yhteen kunnes seos on tasainen
-kaada taikina vuokaan ja tasoita se

180 astetta / 18min

Lautaselle kuumana vanilijajäätelön kanssa.

Tai kuten minä. Vähän pitää näpertää koristeita kuitenkin. Eli jäähdyttää ja kuorruttaa vaikkapa mansikanmakuisella tomusokeriseoksella (puoliksi sitruunamehuun tehtynä) ja sen kaveriksi sokerimassakoristeita.

Hautoo....

Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.

Tuleeko tipuja vai ei?

Tänään läpivalaistiin munia taskulampun kanssa pimeässä kanalassa. Kaksi munaa oli ihan läpinäkyviä, ei minkäänlaista kehitystä havaittavissa, mutta kolme munaa oli tummia, joten siellä lienee jotain. Yksi muna aluksi hävisi kokonaan jonnekin, heti ekana päivänä. Taisin kirjoittaa silloin, että laitettiin neljä munaa. Yhden katoamisen jälkeen laitettiin kaksi munaa seuraavana päivänä lisää, jotta ei sitten tipu-parka jäisi vailla sisaruksia, jos muillekin munille kävisi huonosti.

Tiuhti on kyllä hautojana ollut ahkera, täytyy sanoa. Tänään näin sen ekaa kertaa syömässä ja juomassa ylipäätään, kun nakkasin sen pesästä ulos ja vein otin kaikki munat läpivalaisuun. Juoksenteli hädissään syömään ja juomaan ja pikavauhtia takaisin pesään, kun huomasi, että olin laittanut munat takaisin.

Voi olla, että äidinvaistot vaativat hieman vielä harjoitusta. Se päästää muut kanat munimaan omaan pesäänsä. Silloinhan joku voi talloa munat. Tai joku jäädä reunalle niin, että jäähtyy liikaa. Tuntuu, että se ei ihan osaa hautoa niitä kaikkia munia tasaisesti. Mehän merkattiin ne haudottavat munat tussiraidalla munan ympäri, että uudet munat sitten osataan kerätä pois. Merkkaamattomien munien keräämisen jälkeen laitan Tiuhtin takaisin pesään, niin joku jää aina masun ulkopuolelle. Nythän niitä on siellä enää kolme ja se asettui niiden taakse makaamaan. Kyllähän Tiuhti työntää nokallaan munat takaisin mahan alle, mutta ei se kovin rutinoituneelta ja kokeneelta vaikuttanut.

Mutta. Huomenna on tasan kaksi viikkoa haudonnan aloittamisesta. Mun ymmärtääkseni kuoriutumista pitäisi odotella viikon ja päivän kuluttua. Toivottavasti ilmat lämpenee, ettei tipuilla ole vilu.

Haudontakuume

Tiuhti alkoi oireilemaan haudontakuumetta. Eli on nyt lässähtänyt pesään lätyksi, eikä tahdo tulla pois. Sähisee ja nokkiim, jos menee käsien kanssa lähelle. Sähisevä kana on muuten aika pelottava.

Me valikoitiin pari Buffyn munaa, piirrettiin niihin tussimerkit ja tyrkättiin Tiuhtin alle. Tuli muuten nokkaa, ettei saa mennä häiritsemään ja me sentään ANNETTIIN sille munia, eikä viety pois! On vähän jännää kyllä.

Neljä munaa laitettiin, joten toivottavasti ne lähtee kehittymään. En tiedä olenko säilyttänyt niitä oikein, huoneenlämmössä on käsketty. Onko ne kerenneet kanalassa kylmettymään liikaa ennen keräämistä. Munivat aamulla vasta aamuruokinnan jälkeen ja monesti illalla vasta kotiintulon jälkeen kerätään pois. Oikeastaan vasta Ainon nukkumaanmenon jälkeen tehdään iltatarkastus kanalaan. Tässä välissä on ollut kuitenkin kylmiäkin päiviä, vaikka kanala on nyt tosi pitkään ollut jo lämpimämpi kun +5. Ja se tärkein. Jaksaako Tiuhti hautoa ne loppuun ja osaako hoitaa ne loppuun, ettei pienet kuole kuoriutumisen jälkeen. Iltapäivällä kävin kurkkaamassa, niin oli pudottanut yhden merkatun vahingossa lattialle, nostin sen takaisin pesään vielä.

Eli kolme viikkoa tarttis pitää peukkuja, josko meillä olisi tipusia sitten!

Ihana kevät!

Kanauutisia on viimeikoina aika vähän tullut kirjoiteltua. Joulu-tammikuussahan meillä hautoi ensin Tiuhti ja sen jälkeen Muska. Hetken aikaa hautoivat jopa samaa pesää ja Hannakin sinne yritti, mutta kai rouvat tuumasivat, että on vähän ahdasta. Kerättiin joka päivä munat pois, että tipuja ei ole, kun oletettiin isojen pakkasten olevan vielä edessä. Tiputhan olisivat kuolleet kylmyyteen. Molemmat onneksi ymmärsivät lopettaa, mutta eivät ihan hetkeen suostuneetkaan munimaan. :D Tammikussa munia tuli 1-3 päivässä.

Nyt tulee aikalailla vähintään neljä munaa päivässä ja joskus jopa kuusi. Eli kaikki nyt munivat. Claudiaa ei lasketa, kun sen rotuiset ei kai kovin usein muni. Noin 60 munaa vuodessa, mutta kyllä kohta olisi Claudiankin aika pyöräyttää jo eka muna, kun se on selkeästi jo yli puolivuotias.

Tänään päästettiin kanat taas ulos. Laittelin kattoverkoksi vähän tiheämmän, ettei Claudia karkaa. Pikku-Ukko huuteli ikkunalaudalta, mutta nää ekat maatiaiskanat jo uskalsivat ulos. Hanna ja Muska kipittelivät heti uteliaina maassa. Tihuhti meni vaan orsia pitkin. Ihan ensin piti tietty vähän kerätä rohkeutta ja rampata ikkunaa edestakaisin ulos ja sisälle, ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Taisi olla jännää. :D

Angry Birds?

Tai oikeastaan aika friendly birdsejä. Claudia on aika kesy. Joka kerta kanalaan mennessä tarvii jo pelätä kuka sieltä lennähtää olalle istumaan. Ohi ei uskalla mennä ilman huppua. Vois kuvitella, että kana tukassa ei oo kauheen miellyttävää. :D