Pesän vallankaappaus!

Siirrettiin eilen illalla Hanna sisälle. Melkoinen operaatio. Mä parantelin pesiä sisällä ja vein sinne purua ja heinää oikein sillain isosti. Haudontapesien takaseinien yläpuolella on pieni rako, jonka tungin täyteen heinää. Yritin muotoilla oikein hienoa pyöreää pesää niistä heinistä, jotta sopisi Hannalle mahdollisimman hyvin. Muskallakin on tällä hetkellä haudontakuume. Muska oli poistunut orrelle sukimaan siksi aikaa, joten laitoin kaikki pesät "edustuskuntoon".

Sitten pyysin Mikan avuksi. Mika otti Hannan kainaloon ja mä keräsin munat talteen. Asettelin munat uuteen pesään ja Mika tyrkkäsi Hannan sinne. No eihän se siellä halunnut olla vaan ryntäsi heti pois. Mä olin siinä vaiheessa jo ovella ja Hanna alkoi nokkimaan mua lahkeesta, kun oli jalka tiellä ettei se mahdu ovesta ulos... Hanna ryntäsi sitten ikkunasta ulos, josko vaikka ulkotarhan kautta pääsisi pian omaan pesään. Voi hyvää päivää. Äkkiä Mika ulkotarhaan nappaamaan Hannaa kiinni. Hanna tuli sisälle suoraan teinilauman läpi ja mä sain siitä otteen. Työnsin sen takaisin pesään ja laitoin siihen verkon ja pönkän eteen, että joutuu istumaan siellä koko yön.

Aamulla kaikki oli hyvin. Hanna lättynä munien päällä. Otin verkon pois ja lähdettiin töihin. Tultiin iltapäivällä kotiin ja Hanna oli pihalla selkeesti ulkoilemassa ja syömässä. Menin kurkkaamaan pesään ja sain nokasta. Muska oli varastanut pesän itselleen. Pitää varmaan tänään jakaa munat kahteen pesään, jotta molemmilla on jotain haudottavaa...

Kuvapäivitys

Hannan haudontapiilo. Työnsin eilen sinne pesän sivuille heinäpaalista muutaman siivun. Kuva näyttää, että olisi valinnut tiheän pusikon reunan, mutta harvaa on. Tuuli puhaltaa läpi.

Aunia harmitti, kun oli hanskat kädessä eikä saanut syötyä kanoille heitettyä leipää. Sitten koitti syödä myös tyylillä naama maahan ja sekin kiellettiin. Harmitti. Kukko tuli katsomaan pää kallellaan, että mitä siinä toinen mesoaa. Näytti vielä kukkomaiseen tapaan kotkot, tässä on ruokaa, syö. Symppis eläin!

Tässä tämä meidän rengastetu PataKakkonen tunkemassa marsulaan tänäaamuna ihan kesken siivouksen. Noh, kävi se meillä kuistillakin sisällä, hoksasin sen vasta siinä vaiheessa, kun se asteli ihan muina miehinä ovesta ulos. Huippukaveri!

Marengit

Mulla on nyt marengit epäonnistuneet luokattoman monta kertaa tänä kesänä. Saan hyvän massan, hyvän pursotuksen, hyvän kuivatuksen ja hyvän maun. Sitten, kun ne seisoo puoli päivää pellillä odottamassa rasiointia, niin ne kostuu eikä enää irtoa alustasta, sormista eikä hampaista. Tai sitten jos ne rasioi heti ja jättää ilman kantta, niin sitten sitä marenkitöhnää saa kaapia siitä rasiasta.

Kenties jokseenkin kostea huoneilma? Sama ongelma ilmaantui meinaan keskiviikkona, kun tein sokeripitsiä. Se kuivui ja kostui. Ylipäätään ei meinannut kuivua ollenkaan, koska laitoin niin paljon väriainetta, että sain siitä mustaa. Kuivuminen kesti tosi kauan ja sitten kun se oli kuiva ja irroitettavissa muotista, niin se jäi tahmaiseksi ja veti kosteuden itseensä niin, ettei sitä saanut alustasta taas irti.

Haudontavimma

Mä olen koko kesän joutunut heittelemään hautovia kanoja pois pesästä. Ihanko se niiden ulos kanniskelu muka auttaisi montaa minuuttia sen jälkeen, kun poistun kanalasta. Sinne ne painelee siivet levällään närkästyneesti kookotellen. Vuorotellen siellä on istunut likimain jokainen vuorollaan. Kesän kiireistä johtuen en laittanut kunnolla muistiin, ketkä kaikki hautoivat. Muistaakseni Muska on ollut omien tipujensa jälkeen kerran, Tiuhti kerran, Hanna kahdesti, Carmen kerran ja Pikkupuffi kerran. Muistaakseni Karvajalka ja Pulukin kävivät haudontaa koittamassa, mutta eivät olleet kovin kauaa. Karvajalka tosin kävi kimppuun, kun sinne työnsi kädet. Buffy oli tässä kolmen viikon sijaan täyden kuukauden ja vasta nyt luovutti ja poistui.

Huh. Ei ketään hautojaa tällä hetkellä.

Paitsi.

Mistä ihmeestä se Hanna pöllähti tänään aamulla vastaan sulat pörhöllään, kun kanalan ovet on kaikki kiinni?!? Mihin se raukka on jäänyt illalla nukkumaan, kun ei kanalassa ollut? Sitten alkoi raksuttaa. Justiinsa, kun se tuli mun luokse, niin se väänsi tennispallon verran järkynhajuista paskaa. Mähän olen nähnyt Hannaa viimeaikoina tosi tosi vähän. Juuri sen verran, etten ole ollut huolissani, että Hannan on joku syönyt. Aina se on ollut kauheassa vauhdissa jonnekin matkalla. En ole enää iltaisin laskenut kanoja valoja sammuttaessa, koska olen oppinut luottamaan siihen, että kaikki tulevat yöpuulle sisään. FAIL. Se hautoo. Jumankekka se kananketale hautoo jossain täällä pihalla. Piti ryhtyä vahtimaan mihin se menee, kun aamun ruokailut, sukiminen ja kylpy on suoritettu. Mä tiirailin sinne pusikkoon, jonka suunnasta se aamulla tuli. Siellähän sen  hienosti ja säntillisesti muotoillun heinäpesän 16 vaaleaa munaa loistivat. Perhana. Olivat sentään eri sävyisiä, joten eivät kaikki ole Hanna munia eli olisi enemmän kun 16 päivän ikäero tipuilla.

Lähdin päivän askareisiin ja pohdiskeltiin Mikan kanssa, että mitä ihmettä me nyt tehdään? Me ei olla annettu kanojen hautoa enää koko kesänä, koska:
-Masa ei ole saanut yhtään munaa itämään, kun haudontakoneessa alkukesällä useampi erä kokeiltiin
-kuulin, ettei juhannuksen jälkeen kannattaisi haudottaa tipuja, koska muuten eivät ehdi kasvattamaan välttämättä riittävän paksua untuvatakkia talveksi
-meillä ei ole mitään mielenkiintoa alkaa pelaamaan lämpölamppujen kanssa, kun vasta kovilla pakkasilla tarpeen mukaan

Okei, Masa on luovuttanut muutamia kanoja Patakukolle. Pata kuoriutui Muskan alta ostomunista huhtikuussa. Esimerkiksi Hannaa Pata polkee aina Masan silmän välttäessä. Voi olla, että on hedelmöittyneitä osa. Toivo tipuista elää.

Syksyllä ei ole kovia pakkasia ja se olisi about 4kk pakkasiin. Nyt nuo 4kk on kyllä oikein hyvässä sulassa/untuvassa. Meillä kanala on pitänyt lämpöä hyvin ja emon hoitaessa varmasti osaavat pitää itsensä lämpimänä. Eikä se lämpölamppu nyt NIIN vaikea ole viritellä...

Noh, jos annetaan Hannan hautoa, niin millä me selvitetään kuinka pitkällä se haudonta on? No ei millään. Jos me viedään munat sieltä pois sisälle läpivalaisua varten Hannan ollessa "tauolla", niin ihan varmasti se vetää herneet nokkaan ja lopettaa leikin siihen. Yöllä, kun on pimeää, niin ei voi läpivalaista, koska just sillonhan se siellä pesässä nököttää ja ihan varmasti loukkaantuu. Jos me siirretään munat sisälle pesään, niin ei sekään varmasti Hannalle sovi, vaan se jatkaa haudontaa ulkona tyhjässä pesässä. Haudontakone... not. Hautokoot pihalla sitten.

Siirrettiin penkki Hannan pesän päälle, ettei sinne sada. Huomenna etsitään jostain vähän pressua ja kattopeltiä, jotta sinne tuulisi vähemmän ja etsitään vähän risuja ja havuja, jotta saadaan se maastoutettua vielä paremmin. Se on sellaisessa pusikossa, joka varmasti tässä muutaman viikon sisällä lakastuu lopullisesti. Hemmetin valopää kana.

Ei sisäänkäyntiä!

"Miten niin ei sisäänkäyntiä? Mikä juttu tämä nyt muka on?"

Mä vähän askartelin tossa "ruokintahuoneen" puolella, josta kanoilla on yksi sisäänkäynti kanalan puolelle. Ulkoaitauksenkin ovi oli auki, mutta tottakai juuri tismalleen silloin pitäisi päästä kulkemaan ovesta sisälle. Meillä on kaksi sisäänkäyntiä kanoilla avoinna päivisin, koska orppiköntykset eivät ole oppineet ikkunasta kulkemaan. Kaikki osaavat illalla mennä orrelle. Kukko kiipeää ylimmälle, mutta ei silti suostu tulemaan ikkunasta ulos. Pakko se on se ovi avata, jotta herrasväki pääsee pihamaalle.

Mitäs mä sitten askartelin? En mä askarrellut, mä siivosin. Siirsin tuon jumalattoman romuläjän sivuun, jotta sain kasattua vihdoin tuon hyllyn. Oikeastaan ei ollut "vihdoin kasattua" vaan "vihdoinkin ostettu", koska tuo kannettiin autosta ja mä vetäisin paketin samantien auki ja ryhdyin kokoamaan. Mahtava saada vihdoin kaikki ruokintajutut ja muut hyllyyn. Nuo pari laatikkoa alemmassa kuvassa on vielä tyhjiä ja niihin haetaan täytteet saunamökistä, jossa vielä pari kulahtanutta työkalupakkia pursuaa pientä sälää. Remonttitarvikkeitakin vielä pitkinpoikin. Roskasäkit poltetaan syksyn aikana ja vielä järjestelläänkin näitä. Voi olla, että pari laatikkoa tarvitaan lisää kaikille työkaluille. Sitä myöden varmaan toinen hyllykin viereiselle seinälle. :D Hah, katsotaan miten tämä tavaramäärä tästä paisuu. Ylemmässä kuvassa odottamisesta närkästynyt musta orppirouva suuntaa päättäväisesti kohti makuuhuonetta.

Heti uteliaat katsomassa, että mitä täällä on tapahtunut. Siihen kulkuväylälle on kamalan kiva jäädä sontimaan...Kuvassa on viisi paistia. Meidän keväiset tiput on jo NÄIN suuria!

Normipäivä

Kanat on hurjan kiinnostuneita kaikesta, mitä pihalla tapahtuu. Ne tulee aina lähimaastoon oleskelemaan, kun pihalla jotain touhuaa. Tässä mä nyt olen töistä tullut ja hakenut Aunin hoidosta. Silloin, kun oli nämä ihanat helteet. Siitä lämmöstä mä haaveilen edelleen. Valkoiset kukonpojat ovat kaikista kesympiä.

Satuin kuvaamaan myös sydämen muotoisen pilven tässä joku aika sitten. Ihan meidän navetan päällä. Se lipui siitä pohjoiseen ja vaihtoi muotoa mennessään. 

Nämä alkavat nyt olemaan jo turhan tuttavallisia... Mä kyllä ymmärrän, että siinä on ollut mukava makoilla, koska tuohon on paistanut aurinko koko alkuiltapäivän ja tuo varjo tuosta oli juuri siirtymässä pois. Paskovat portaat! Tuossa tuo musta ja kirjava kana lähimpänä ovea ovat niitä huhtikuussa kuoriutuneita. Musta tipu ja keltainen tipu, voi kuinka niistäkin on jo kasvanut isoja! Kohta ne alkavat munimaan! 

Ravintolapäivä 2

Sunnuntaina 16.8. vietettiin jällen ravintolapäivää. Väkeä kävi aavistuksen vähemmän kun keväällä, mutta olin saanut alennusta talovuokrasta ja olin ymmärtänyt nostaa kakkupalan hintaa kahdesta eurosta kolmeen. Jäätiin tasoihin jälleen. Koko lauantaipäivän olin siellä talolla kreemittämässä, kuorruttamassa ja paistamassa kaikkia. Kaikenkaikkiaan ravintolapäivän ruokiin meni ehkä noin 40 munaa. (Saatiin tämäkin teksti linkittymään jotenkin kanoihin!)

Tuumasin joskus illalla miehelle, että oon tosi tyytyväinen kakkuihin, niistä tuli hienoja. On tainnut nousta kusi päähän, kun en oo kerenny koko päivänä vessassa käymään.

Kuvissa tarkennus on vähän huono. Otettiin järkkärikamera mukaan, mutta se lyhyempi putki jäi kotiin. Hiukka hankala kuvata kakkuja noin kuuden metrin päästä, kun valo on vähän huono ja käsi tutisee... Kännykällä kuvatut taas on... noh, kännkylällä kuvattuja.

Kinuski-mustaherukka

Mustikka.

Ekaa kertaa koitin kermavaahtopäällysteistä kakkua. Täytyy näköjään treenata lisää. Katoin monta videota, että kuis se käy, mutta tiesin jo etukäteen, että eihän siitä mitään tule.

Sitruuna-salmiakki

Tutti-frutti

Banaanisiivuja yhdessä välissä, persikkasiivuja toisessa, mangopiltillä ja sitruunamehulla kostutettu, appelsiinimousset välissä ja sokerimassan alla mansikanmakuinen voi-sokerikreemi.

Sitten samaan syssyyn tuli tehtyä kummitädille 80v juhlakakku. Suklaa-vadelma sisuksella. Timantit olivat nallekarkin tapaisia pehmeitä ja syötäviä. Ruusut on sokerimassaa.

Munapiilo

Mä olenkin vähän ihmetellyt, että missä meidän munat on, kun on ollut tosi vähän munia kerättävänä. Kaksitoista munivaa kanaa ja 1-3 munaa päivässä. Tänään löytyi munapiilo. Kävin hakemassa marsuille heinää ja sattumalta katsoin oikeassa kulmassa oven vieressä olevan pusikon suuntaan. Siinä oli muna ihan kummallisessa paikassa. Kumarruin sitä noukkimaan ja silmiin osui kymmenen munan kasa! Saniaisia vähän pöyhiessä löytyi vielä kaksi lisää.

Nyt täytyy varmaan mennä tutkimaan loputkin pusikot tästä läheltä. Sain jo runsaasti nokkoselta jälkiä sääriin, kun oli matalat kengät ja lyhyet housut.

Tiuhti ja Pulu hautoo edelleen. Tyhjennetään pesät joka päivä. Karvajalka, Pikku-Puffi ja Muska luovutti jo.

Kesäkuulumisia

Kanat suorastaan juoksevat nykyään auton luokse, kun ajan pihaan. Tietävät, että sieltä tulee ämpärissä aina jotain hyvää. :)

Eräänä päivänä syötiin Ainon kanssa jätskiä portailla. Olisi näköjään kelvannut muillekin.

Toukokuussa kuoriutuneet tiput ovat jo näin isoja! Ekaa kertaa orrella.

Muihin kanoihin suhteutettuna pienet on kasvaneet tosi hyvin!

Iso-Masa on tipuille tosi kiltti. Tässäkin tipu on kiilannut itsensä Masan kainaloon yöpuulle. :)

Duunikiireitä

Kanat ovat olleet suorastaan ratkeamaisillaan nykyään joka päivä. "Koska se ovi aukeaa?!?" 1.6. päättyi siipikarjan ulkonapitokielto ja silloin meidän lauma kirmasi ulos. On se käsittämätöntä, miten pian oppivat, että tulevat askeleet eivät enää tarkoita ruokakuppien täyttämistä (tarkoittaa se sitäkin, mutta se ei enää merkitse mitään), vaan oven avaamista vapauteen! VAPAUTEEN!!!

Bloginpito hiljentyy kesäksi, kun sain tosiaan yhtäkkisesti täyspäiväisen työn samalla, kun aloittelen jälleen oman yrityksen toimintaa mammaloman jälkeen. Palkkatyö viiteen vuoteen tuntuu aika kivalle yrittäjyyden jälkeen. Duunissa on vielä sekin hyvä puoli, että keittiöltä saan kanoille ylijäämäruokia.

Videolla vetävät onnessaan spagettia, jauhelihakastiketta ja kaurapuuroa. Om-nom-nom.

Iso-Masa vahtii, että hänen kanat saa ensin. Pidetään nuoriso kurissa ja nuhteessa. Masa söi itse sitten muiden jälkeen.