- paketti pekonia
- 4 porkkanaa
- 1 sipuli
- 1 kynsi valkosipulia
- puoli pulloa viiniä
- kukko
- mausteita maun mukaan
Paloitellaan kaikki aika ronskeiksi palasiksi. Pyöräytetään kaikki pannun kautta yksitellen (paitsi se viini) ennen uunivuokaan laittamista. Lorautetaan viinit päälle ja lämmitellään pataa uunissa pari tuntia 150 asteessa. Suolaa ei tarvii lisätä, pekoni ajaa asiansa.
Ei huono.
Tuntuu pahalta syödä Pikku-Ukko, mutta toisaalta tosi hienoa syödä jotain sellaista, joka on elänyt onnellisesti oman kanalaumansa kanssa. Ulkoillut, pyrähdellyt lentoon, kuopsutellut ja nokkinut maata. Syönyt monipuolista ruokaa ja saanut ronkeloida halutessaan. :D Parasta vielä olisi, jos se olisi meillä vielä kuoriutunutkin.
Mä olen yläasteesta lähtien sanonut, etten tykkää kanasta. Kana on pahaa. Maistuu ällöttävälle. Blah. Yäk. Hyi. Nyt pikkuhiljaa olen oppinut syömään kanaa sen suuremmin kitisemättä, mutta en koskaan laita sitä itse ja muutenkin meillä syödään kanaa tosi vähän. Mies vetää koipi-reisiä silloin tällöin.
Tämä oli jotain ihan omaa luokkaansa. Ihan ylihyvää! Jos mulle olis laitettu tämmöinen lihanpala nenän eteen ja kysytty, että mitä se on, niin ensimmäisenä en olisi arvannut kanaa. Tai siis kukkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti