tiistai 18. marraskuuta 2014

Uusia kanasia!

Sunnuntaina tapahtui siis jänniä! Kävin maakuntakierroksella, joka vei Volvonkin tankista reilun puolikkaan.

Starttasin vähän kahdeksan jälkeen ja suuntasin Jalasjärvelle. Sieltä mukaan tuli kaksi mustaa orppirouvaa. Ikää noin 2v. Toisella on vähän vähemmän muhkea sulkapeite, kun sulkasato on vielä vähän kesken. Mistään muusta mä en niitä erota. Ovat tosi rohkeita, eikä arastele mua lainkaan. Käytin hyväkseni illalla niiden matkustuspäivän, kun varmaan olivat nälkäisiä. Meinasivat syödä jo melkeen mun kädenkin, kun nokkivat niin innoissaan mun tarjoamia kauroja. :D Ihania rouvia. Saa varoa, ettei ne tule ulos, kun avaa kanalan oven.

Päästiin yhdellä istumalla Hämeenlinnasta Jalasjärvelle. Auni-vauva nukkui tyytyväisenä koko matkan. Siinä pysähdyttiin ja syötiin sitten siellä asuvan kaverin kanssa. Takaisintullessa pysähdyttiin Parkanossa Ainon kummitädin luona. Vähän joulutorttuja mun mahaan ja maitoa Aunin mahaan. Nokka kohti Jämijärveä.

Jämijärveltä tuli mukaan kaksi nuorta vaaleanharmaata orppia. Molemmissa on tummanharmaita täpliä. Aloittavat munintansa varmaan ihan kohtapuolin, kun ovat ilmeisesti alkukesästä kuoriutuneet. Viides uusi kananen oli (ylläri-pylläri) orppi buff, joka munii jo. On hivenen niitä vaaleita vanhempi.

Mustat erotan toisistaan toistaiseksi vain pyrstön pituudesta ja muhkun olemuksen koosta. Vaaleissa toisella on enemmän pilkkuja. Uusi buff ja meidän vanha Buffy eroaa toisistaan koon perusteella. Buffy on isompi ja sillä on selkeesti isompi pää ja silmät. Toki näiden uusien asentokin on matalampi, kun maatiaiset  käy härkkimässä.

Muska lyöttäytyi heti mustien rouvien sekaan. Tiuhti pysyi vähän etäänpänä, mutta antoi nokkaa, jos joku tuli liian lähelle. Hanna taas kulki näiden uusien perässä ja tökki nokallaan toisten pyllyhöyheniä.

Claudiakin on nyt päässyt pomottelun makuun. Tottakai. Hänen korkeutensa oli täällä ensin ja jotain hömelöitä palleroita tulee Hänen valtakuntaansa. Ensin nauratti. Claudian pää ylhäällä ei ylety edes keskenkasvuisen orpin selän tasalle. Sitten mun hymy vähän hyytyi. Claudian ärhentely näyttää jotenkin pelottavalta. Siis ei se, että Claudia olisi pelottavan näköinen, vaan se, että se pönttö-tirppa menee  isottelemaan itseään noin neljä kiloa suuremmalle kanalle. Claudian painoa en tiedä, mutta käsituntumalta on maitotölkkiä kevyempi. Orppi lähentelee viittä kiloa, joten siinä on mahdollista käydä hullusti, jos orppi tuumaa, että Claudia on tyhmä. Onneksi Claudia on hyvin rivakkaliikkeinen ja ketterä. Kyllä se varmasti karkuun pääsee, jos tilanne näyttää pahalle. Orpit on kuitenkin sitä kömpelömpiä.

Kuvia ei nyt vielä ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti