Hamppukuiviketta

Kanat olivat äärimmäisen järkyttyneitä, kun toin paalin kanalaan. Puolet hyppäsivät yläorrelle turvaan ja loput kukon takana piilossa mahdollisimman pitkällä nurkassa... Paali kanalassa. Kerrassaan epäilyttävää. Yleishälyytys!!!!

Paalin levittämisen jälkeen rohkeimmat vaihtoivat kulmaa kukon perässä koskettamatta tuota uutta, outoa ja epäilyttävää ainetta. Pata-Kakkonen tutkii, onko se turvallista.

Myöhemmin kanalaan mennessä olivat jo todennee kuivikkeet hyviksi ja ne oli tehokkaasti sekoitettu vanhojen purujen ja turpeiden kanssa yhteen.

Uutisia

Marraskuun puolessa välissä teurastettiin kaikki ylimääräiset kukot. Maatiaiskukko ja hy-line brown kukot. Yksi jätettiin, se rengastettu, joka on ollut aina uteliaana joka paikassa kurkkimassa. Ajateltiin, että ehkä se Masan kanssa pärjää. Hyvinhän se onkin pärjännyt.

Tiput kasvaa, nyt ne on jo ihan kunnolla kanan näköisiä. Muska on antanut Olgalle/Martalle luvan lämmittää pieniä ja pienet on havainneet, että isosta orpista lähtee mukavasti lämpöä. Siellä on Muska, orppikana ja tipuset yhdessä kopissa kaikki yöt. Tiput istuskelee orrellakin ihan sujuvasti, mutta en oo huomannut, että yötä nukkuisivat siellä.

Yksi tehokana ontuu tosi pahasti. Näyttää siltä, että kirvesterapia koittaa.

Iso-Masa on kuollut. Löytyi lattialta ihan yllättäen toissailtana. Ei mitään ennakkomerkkejä, mutta olihan se vanha. Ilmeisesti 6v. Tänään kuoppasin sen. Onneksi jäi Pata Kakkonen henkiin. :)

Vapaamatkustaja

Hyvä taktiikka!

Kanalan vuosisiivous

Vähän venähti tämän vuosisiivouksen tekeminen. Oli tarkoitus jo elokuussa hoitaa, mutta ei ollut töiden puolesta aikaa. Nyt saatiin apuja tyhjentämään kanalaa. Kanat oli ihan kauhuissaan. Tottakai. Heille vieraita naamoja tulee yhtäkkiä sorkkimaan heidän pehkujaan ja vie kaikki pesät ja muut ulos! APUA! Apukädet tuli multa kysymään, että missäköhän ne tiput on ja mä jo ehdin hätääntymään. Kanalassahan ne oli, mutta olivat tiukasti Muskan alla komennossa hipihiljaa. Eivät olleet uskaltaneet mennä Muskan lähelle, kun näytti kuulemma siltä, että käy kimppuun justiinsa. Ei ehkä ollut kovin kaukana.

Mä kaappasin Muskan ja tiput pieneen kuljetusboksiin siivouksen ajaksi. Ettei tiput häviä, kun Muska ei ollut vielä tuonut niitä ulos ollenkaan. Apukädet tosiaan tyhjensi kanalan aikalailla pohjiaan myöden (maapohja) ja mä pesin painepesurilla virikkeet.

Kyllä nyt on taas siistiä. Kolme paalia purua sinne upposi ihan tuosta noin vain. Kanat oli luonnollisesti tupeksimassa oven suussa, eivätkä suostuneet sisään menemään ollenkaan aluksi. Laitoin kaikki herkkuruuat ja kotkottelin kutsua, mutta motkottivat närkästyneinä ja palasivat bumerangina takaisin pihalle. Puolet jäi vielä orrelle ulos nukkumaan. Kai ne siitä sisälle joskus uskaltautuvat.

TIPUKUVIA! Nyt saa edes jotain tipukuvaa, kun on vaalea puru taustalla. Musta kana nyt on tietenkin musta pallero kuvassa, mutta edes jotain toivoa. Neljä tip-tip-tipua!!

Claudia

Claudiaa kiusataan. Pikkukukot tahtoo polkea Claudia ja Claudiahan on ihan hämmentynyt jahtaamisesta, koska eihän sitä ole kukaan koskaan varmaan polkenut. Jättikukot varmaan pitää Claudiaa tipuna, kun se on niin pieni ja Pikku-Ukko aikanaan polki myös kans vaan isoja kanoja.

Mä löysin Claudian turvapaikan.

Ruokintahuoneen hyllyllä. Mä jo kerkesin pohtimaan, että onkohan sille iskemässä hautomakuume, kun se pönöttää munien päällä, mutta ei sentään. Pakopaikka. Täällä saa istua ihan rauhassa, kun on ainoa pieni ja ketterä lentäjä.

Tipuset!

Muskan alta kuoriutui kahdeksan tipua. Yksi oli tipahtanut pesästä niin, että Muska ei ollut ehtinyt hätiin. Siltä oli maha nokittu auki. Tai jos maha oli ollutkin auki, niin sitä oli ainakin nokittu lisää. Se oli mamman mahan alla kyllä, kun Muska oli houkutellut muutkin tiput pois pesästä. Se pikkutipu lopetettiin heti. Toinen kuollut tipu löytyi seuraavana päivänä. Mä veikkaan, että oli joutunut tallotuksi. Oli "ehjä", mutta ihan kylmä.

Kuusi tipua voi hyvin ja Muska on todella todella tohkeissaan pienistä. :)

Viime viikolla teurastettiin kolme kukkoa, joista yksi syötiin eilen. Mielikuvituksettomasti kukkoa viinissä. Sairaan hyvää! Neljä kukkoa odottaa vielä kirvesstä.

Piip-piip-piip...

Muskan alta kuuluu piippausta. Eilen illalla iltaruokinnan aikaan kuului ensimmäistä piipitystä ja vein Muskalle kananmuna-ohrahiutale-öljysekoitusta. Ajattelin, että se tarjoisi tipuillensa. Muska veteli kaikki omaan masuun. Hah! Ilmeisesti tiput eivät ole vielä riittävän vanhoja, niin Muska ei niille sen takia mitään tarjonnut.

Tänään kuului enemmän piippausta ja koitin houkutella kaikki muut kanat pihalle, jotta Muska olisi uskaltautunut pikaisesti syömään ja juomaan. Kukkopojat pääsevät hengestään nyt viikonlopun aikana, koska polkevat nyt kanaparkoja ihan kilpaa. Muskan tiputhan litistyy, kuolee ja ne syödään, jos Muskan pitää yrittää kukkkopoikia karkuun.

Haju

Hyi hemmetti.

Muska oli rikkonut kaksi mätää munaa. Tai oli mennyt itsekseen rikki. Voi oksetus mikä haju koko kanalassa. Jos koitetaan miettiä sitä hajua mikä tulee, jos joku haisee mädältä kananmunalta, niin ei kyllä pidä paikkansa. Kyllä aidon mätämunan haju on jotain ihan eri luokkaa, kun sen mielikuvan. Burp. Illalla täytyy siivota pesä ja läpivalaista munat. Nyt ei aamulla pystynyt yksin, vaikka Muska olikin jaloittelutauolla.

Muskan vallankaappauksen iltana pesästä löytyi myös yksi rikkitallottu muna. Siellä olisi ollut tipu. :( :(

Pesän vallankaappaus!

Siirrettiin eilen illalla Hanna sisälle. Melkoinen operaatio. Mä parantelin pesiä sisällä ja vein sinne purua ja heinää oikein sillain isosti. Haudontapesien takaseinien yläpuolella on pieni rako, jonka tungin täyteen heinää. Yritin muotoilla oikein hienoa pyöreää pesää niistä heinistä, jotta sopisi Hannalle mahdollisimman hyvin. Muskallakin on tällä hetkellä haudontakuume. Muska oli poistunut orrelle sukimaan siksi aikaa, joten laitoin kaikki pesät "edustuskuntoon".

Sitten pyysin Mikan avuksi. Mika otti Hannan kainaloon ja mä keräsin munat talteen. Asettelin munat uuteen pesään ja Mika tyrkkäsi Hannan sinne. No eihän se siellä halunnut olla vaan ryntäsi heti pois. Mä olin siinä vaiheessa jo ovella ja Hanna alkoi nokkimaan mua lahkeesta, kun oli jalka tiellä ettei se mahdu ovesta ulos... Hanna ryntäsi sitten ikkunasta ulos, josko vaikka ulkotarhan kautta pääsisi pian omaan pesään. Voi hyvää päivää. Äkkiä Mika ulkotarhaan nappaamaan Hannaa kiinni. Hanna tuli sisälle suoraan teinilauman läpi ja mä sain siitä otteen. Työnsin sen takaisin pesään ja laitoin siihen verkon ja pönkän eteen, että joutuu istumaan siellä koko yön.

Aamulla kaikki oli hyvin. Hanna lättynä munien päällä. Otin verkon pois ja lähdettiin töihin. Tultiin iltapäivällä kotiin ja Hanna oli pihalla selkeesti ulkoilemassa ja syömässä. Menin kurkkaamaan pesään ja sain nokasta. Muska oli varastanut pesän itselleen. Pitää varmaan tänään jakaa munat kahteen pesään, jotta molemmilla on jotain haudottavaa...

Kuvapäivitys

Hannan haudontapiilo. Työnsin eilen sinne pesän sivuille heinäpaalista muutaman siivun. Kuva näyttää, että olisi valinnut tiheän pusikon reunan, mutta harvaa on. Tuuli puhaltaa läpi.

Aunia harmitti, kun oli hanskat kädessä eikä saanut syötyä kanoille heitettyä leipää. Sitten koitti syödä myös tyylillä naama maahan ja sekin kiellettiin. Harmitti. Kukko tuli katsomaan pää kallellaan, että mitä siinä toinen mesoaa. Näytti vielä kukkomaiseen tapaan kotkot, tässä on ruokaa, syö. Symppis eläin!

Tässä tämä meidän rengastetu PataKakkonen tunkemassa marsulaan tänäaamuna ihan kesken siivouksen. Noh, kävi se meillä kuistillakin sisällä, hoksasin sen vasta siinä vaiheessa, kun se asteli ihan muina miehinä ovesta ulos. Huippukaveri!

Marengit

Mulla on nyt marengit epäonnistuneet luokattoman monta kertaa tänä kesänä. Saan hyvän massan, hyvän pursotuksen, hyvän kuivatuksen ja hyvän maun. Sitten, kun ne seisoo puoli päivää pellillä odottamassa rasiointia, niin ne kostuu eikä enää irtoa alustasta, sormista eikä hampaista. Tai sitten jos ne rasioi heti ja jättää ilman kantta, niin sitten sitä marenkitöhnää saa kaapia siitä rasiasta.

Kenties jokseenkin kostea huoneilma? Sama ongelma ilmaantui meinaan keskiviikkona, kun tein sokeripitsiä. Se kuivui ja kostui. Ylipäätään ei meinannut kuivua ollenkaan, koska laitoin niin paljon väriainetta, että sain siitä mustaa. Kuivuminen kesti tosi kauan ja sitten kun se oli kuiva ja irroitettavissa muotista, niin se jäi tahmaiseksi ja veti kosteuden itseensä niin, ettei sitä saanut alustasta taas irti.

Haudontavimma

Mä olen koko kesän joutunut heittelemään hautovia kanoja pois pesästä. Ihanko se niiden ulos kanniskelu muka auttaisi montaa minuuttia sen jälkeen, kun poistun kanalasta. Sinne ne painelee siivet levällään närkästyneesti kookotellen. Vuorotellen siellä on istunut likimain jokainen vuorollaan. Kesän kiireistä johtuen en laittanut kunnolla muistiin, ketkä kaikki hautoivat. Muistaakseni Muska on ollut omien tipujensa jälkeen kerran, Tiuhti kerran, Hanna kahdesti, Carmen kerran ja Pikkupuffi kerran. Muistaakseni Karvajalka ja Pulukin kävivät haudontaa koittamassa, mutta eivät olleet kovin kauaa. Karvajalka tosin kävi kimppuun, kun sinne työnsi kädet. Buffy oli tässä kolmen viikon sijaan täyden kuukauden ja vasta nyt luovutti ja poistui.

Huh. Ei ketään hautojaa tällä hetkellä.

Paitsi.

Mistä ihmeestä se Hanna pöllähti tänään aamulla vastaan sulat pörhöllään, kun kanalan ovet on kaikki kiinni?!? Mihin se raukka on jäänyt illalla nukkumaan, kun ei kanalassa ollut? Sitten alkoi raksuttaa. Justiinsa, kun se tuli mun luokse, niin se väänsi tennispallon verran järkynhajuista paskaa. Mähän olen nähnyt Hannaa viimeaikoina tosi tosi vähän. Juuri sen verran, etten ole ollut huolissani, että Hannan on joku syönyt. Aina se on ollut kauheassa vauhdissa jonnekin matkalla. En ole enää iltaisin laskenut kanoja valoja sammuttaessa, koska olen oppinut luottamaan siihen, että kaikki tulevat yöpuulle sisään. FAIL. Se hautoo. Jumankekka se kananketale hautoo jossain täällä pihalla. Piti ryhtyä vahtimaan mihin se menee, kun aamun ruokailut, sukiminen ja kylpy on suoritettu. Mä tiirailin sinne pusikkoon, jonka suunnasta se aamulla tuli. Siellähän sen  hienosti ja säntillisesti muotoillun heinäpesän 16 vaaleaa munaa loistivat. Perhana. Olivat sentään eri sävyisiä, joten eivät kaikki ole Hanna munia eli olisi enemmän kun 16 päivän ikäero tipuilla.

Lähdin päivän askareisiin ja pohdiskeltiin Mikan kanssa, että mitä ihmettä me nyt tehdään? Me ei olla annettu kanojen hautoa enää koko kesänä, koska:
-Masa ei ole saanut yhtään munaa itämään, kun haudontakoneessa alkukesällä useampi erä kokeiltiin
-kuulin, ettei juhannuksen jälkeen kannattaisi haudottaa tipuja, koska muuten eivät ehdi kasvattamaan välttämättä riittävän paksua untuvatakkia talveksi
-meillä ei ole mitään mielenkiintoa alkaa pelaamaan lämpölamppujen kanssa, kun vasta kovilla pakkasilla tarpeen mukaan

Okei, Masa on luovuttanut muutamia kanoja Patakukolle. Pata kuoriutui Muskan alta ostomunista huhtikuussa. Esimerkiksi Hannaa Pata polkee aina Masan silmän välttäessä. Voi olla, että on hedelmöittyneitä osa. Toivo tipuista elää.

Syksyllä ei ole kovia pakkasia ja se olisi about 4kk pakkasiin. Nyt nuo 4kk on kyllä oikein hyvässä sulassa/untuvassa. Meillä kanala on pitänyt lämpöä hyvin ja emon hoitaessa varmasti osaavat pitää itsensä lämpimänä. Eikä se lämpölamppu nyt NIIN vaikea ole viritellä...

Noh, jos annetaan Hannan hautoa, niin millä me selvitetään kuinka pitkällä se haudonta on? No ei millään. Jos me viedään munat sieltä pois sisälle läpivalaisua varten Hannan ollessa "tauolla", niin ihan varmasti se vetää herneet nokkaan ja lopettaa leikin siihen. Yöllä, kun on pimeää, niin ei voi läpivalaista, koska just sillonhan se siellä pesässä nököttää ja ihan varmasti loukkaantuu. Jos me siirretään munat sisälle pesään, niin ei sekään varmasti Hannalle sovi, vaan se jatkaa haudontaa ulkona tyhjässä pesässä. Haudontakone... not. Hautokoot pihalla sitten.

Siirrettiin penkki Hannan pesän päälle, ettei sinne sada. Huomenna etsitään jostain vähän pressua ja kattopeltiä, jotta sinne tuulisi vähemmän ja etsitään vähän risuja ja havuja, jotta saadaan se maastoutettua vielä paremmin. Se on sellaisessa pusikossa, joka varmasti tässä muutaman viikon sisällä lakastuu lopullisesti. Hemmetin valopää kana.

Ei sisäänkäyntiä!

"Miten niin ei sisäänkäyntiä? Mikä juttu tämä nyt muka on?"

Mä vähän askartelin tossa "ruokintahuoneen" puolella, josta kanoilla on yksi sisäänkäynti kanalan puolelle. Ulkoaitauksenkin ovi oli auki, mutta tottakai juuri tismalleen silloin pitäisi päästä kulkemaan ovesta sisälle. Meillä on kaksi sisäänkäyntiä kanoilla avoinna päivisin, koska orppiköntykset eivät ole oppineet ikkunasta kulkemaan. Kaikki osaavat illalla mennä orrelle. Kukko kiipeää ylimmälle, mutta ei silti suostu tulemaan ikkunasta ulos. Pakko se on se ovi avata, jotta herrasväki pääsee pihamaalle.

Mitäs mä sitten askartelin? En mä askarrellut, mä siivosin. Siirsin tuon jumalattoman romuläjän sivuun, jotta sain kasattua vihdoin tuon hyllyn. Oikeastaan ei ollut "vihdoin kasattua" vaan "vihdoinkin ostettu", koska tuo kannettiin autosta ja mä vetäisin paketin samantien auki ja ryhdyin kokoamaan. Mahtava saada vihdoin kaikki ruokintajutut ja muut hyllyyn. Nuo pari laatikkoa alemmassa kuvassa on vielä tyhjiä ja niihin haetaan täytteet saunamökistä, jossa vielä pari kulahtanutta työkalupakkia pursuaa pientä sälää. Remonttitarvikkeitakin vielä pitkinpoikin. Roskasäkit poltetaan syksyn aikana ja vielä järjestelläänkin näitä. Voi olla, että pari laatikkoa tarvitaan lisää kaikille työkaluille. Sitä myöden varmaan toinen hyllykin viereiselle seinälle. :D Hah, katsotaan miten tämä tavaramäärä tästä paisuu. Ylemmässä kuvassa odottamisesta närkästynyt musta orppirouva suuntaa päättäväisesti kohti makuuhuonetta.

Heti uteliaat katsomassa, että mitä täällä on tapahtunut. Siihen kulkuväylälle on kamalan kiva jäädä sontimaan...Kuvassa on viisi paistia. Meidän keväiset tiput on jo NÄIN suuria!

Normipäivä

Kanat on hurjan kiinnostuneita kaikesta, mitä pihalla tapahtuu. Ne tulee aina lähimaastoon oleskelemaan, kun pihalla jotain touhuaa. Tässä mä nyt olen töistä tullut ja hakenut Aunin hoidosta. Silloin, kun oli nämä ihanat helteet. Siitä lämmöstä mä haaveilen edelleen. Valkoiset kukonpojat ovat kaikista kesympiä.

Satuin kuvaamaan myös sydämen muotoisen pilven tässä joku aika sitten. Ihan meidän navetan päällä. Se lipui siitä pohjoiseen ja vaihtoi muotoa mennessään. 

Nämä alkavat nyt olemaan jo turhan tuttavallisia... Mä kyllä ymmärrän, että siinä on ollut mukava makoilla, koska tuohon on paistanut aurinko koko alkuiltapäivän ja tuo varjo tuosta oli juuri siirtymässä pois. Paskovat portaat! Tuossa tuo musta ja kirjava kana lähimpänä ovea ovat niitä huhtikuussa kuoriutuneita. Musta tipu ja keltainen tipu, voi kuinka niistäkin on jo kasvanut isoja! Kohta ne alkavat munimaan! 

Ravintolapäivä 2

Sunnuntaina 16.8. vietettiin jällen ravintolapäivää. Väkeä kävi aavistuksen vähemmän kun keväällä, mutta olin saanut alennusta talovuokrasta ja olin ymmärtänyt nostaa kakkupalan hintaa kahdesta eurosta kolmeen. Jäätiin tasoihin jälleen. Koko lauantaipäivän olin siellä talolla kreemittämässä, kuorruttamassa ja paistamassa kaikkia. Kaikenkaikkiaan ravintolapäivän ruokiin meni ehkä noin 40 munaa. (Saatiin tämäkin teksti linkittymään jotenkin kanoihin!)

Tuumasin joskus illalla miehelle, että oon tosi tyytyväinen kakkuihin, niistä tuli hienoja. On tainnut nousta kusi päähän, kun en oo kerenny koko päivänä vessassa käymään.

Kuvissa tarkennus on vähän huono. Otettiin järkkärikamera mukaan, mutta se lyhyempi putki jäi kotiin. Hiukka hankala kuvata kakkuja noin kuuden metrin päästä, kun valo on vähän huono ja käsi tutisee... Kännykällä kuvatut taas on... noh, kännkylällä kuvattuja.

Kinuski-mustaherukka

Mustikka.

Ekaa kertaa koitin kermavaahtopäällysteistä kakkua. Täytyy näköjään treenata lisää. Katoin monta videota, että kuis se käy, mutta tiesin jo etukäteen, että eihän siitä mitään tule.

Sitruuna-salmiakki

Tutti-frutti

Banaanisiivuja yhdessä välissä, persikkasiivuja toisessa, mangopiltillä ja sitruunamehulla kostutettu, appelsiinimousset välissä ja sokerimassan alla mansikanmakuinen voi-sokerikreemi.

Sitten samaan syssyyn tuli tehtyä kummitädille 80v juhlakakku. Suklaa-vadelma sisuksella. Timantit olivat nallekarkin tapaisia pehmeitä ja syötäviä. Ruusut on sokerimassaa.

Munapiilo

Mä olenkin vähän ihmetellyt, että missä meidän munat on, kun on ollut tosi vähän munia kerättävänä. Kaksitoista munivaa kanaa ja 1-3 munaa päivässä. Tänään löytyi munapiilo. Kävin hakemassa marsuille heinää ja sattumalta katsoin oikeassa kulmassa oven vieressä olevan pusikon suuntaan. Siinä oli muna ihan kummallisessa paikassa. Kumarruin sitä noukkimaan ja silmiin osui kymmenen munan kasa! Saniaisia vähän pöyhiessä löytyi vielä kaksi lisää.

Nyt täytyy varmaan mennä tutkimaan loputkin pusikot tästä läheltä. Sain jo runsaasti nokkoselta jälkiä sääriin, kun oli matalat kengät ja lyhyet housut.

Tiuhti ja Pulu hautoo edelleen. Tyhjennetään pesät joka päivä. Karvajalka, Pikku-Puffi ja Muska luovutti jo.

Kesäkuulumisia

Kanat suorastaan juoksevat nykyään auton luokse, kun ajan pihaan. Tietävät, että sieltä tulee ämpärissä aina jotain hyvää. :)

Eräänä päivänä syötiin Ainon kanssa jätskiä portailla. Olisi näköjään kelvannut muillekin.

Toukokuussa kuoriutuneet tiput ovat jo näin isoja! Ekaa kertaa orrella.

Muihin kanoihin suhteutettuna pienet on kasvaneet tosi hyvin!

Iso-Masa on tipuille tosi kiltti. Tässäkin tipu on kiilannut itsensä Masan kainaloon yöpuulle. :)

Duunikiireitä

Kanat ovat olleet suorastaan ratkeamaisillaan nykyään joka päivä. "Koska se ovi aukeaa?!?" 1.6. päättyi siipikarjan ulkonapitokielto ja silloin meidän lauma kirmasi ulos. On se käsittämätöntä, miten pian oppivat, että tulevat askeleet eivät enää tarkoita ruokakuppien täyttämistä (tarkoittaa se sitäkin, mutta se ei enää merkitse mitään), vaan oven avaamista vapauteen! VAPAUTEEN!!!

Bloginpito hiljentyy kesäksi, kun sain tosiaan yhtäkkisesti täyspäiväisen työn samalla, kun aloittelen jälleen oman yrityksen toimintaa mammaloman jälkeen. Palkkatyö viiteen vuoteen tuntuu aika kivalle yrittäjyyden jälkeen. Duunissa on vielä sekin hyvä puoli, että keittiöltä saan kanoille ylijäämäruokia.

Videolla vetävät onnessaan spagettia, jauhelihakastiketta ja kaurapuuroa. Om-nom-nom.

Iso-Masa vahtii, että hänen kanat saa ensin. Pidetään nuoriso kurissa ja nuhteessa. Masa söi itse sitten muiden jälkeen.

Tipujen herkkuja

Vaikka niillä on ruokaa tarjolla kokoajan, niin aamulla mä oon antanu niille keitettyä kananmunaa muussattuna, kaurahiutaletta, raejuustoa ja öljyä. Tiput menee onnesta sekaisin. Videolla nyt ei ole se paras mahdollinen kaaos, kun tajusin vasta suurimman innon laannuttua, että voisi ottaa vaikka videokuvaa. Heh.

Ikää kuusi vuorokautta. Syövät jo tosi paljon. Lisäilenkin ruokaa pitkin päivää, kun tässä kotona nyt vielä ollaan.

Tipu päikkäreillä

Tiput on päilläreillä ehkä kaks kertaa tunnissa. Ruokakuppi on suosittu paikka ottaa unet.

Tiput kasvavat ihan silmissä. Siivissä näkyy jo monta pitkää "sulkaa". Tuitui.

Kanalassa vanhemmat tiput on jo melkeen kaikki kasvattaneet pyrstösulkiakin. Vielä eivät arvaa kulkea ominpäin ulkona, mutta tulevat kyllä emon perässä aina vauhdilla myös ulos. Köntysorpeista yksi on nyt oivaltanut kuinka ulos kuljetaan. Yksi seitsemästä...

Kappas haastetta

Sain haasteen Viranomaisen valvomalta

Eikö kuulostakin pahalta? Hah!

11 kysymystä, pitää keksiä 11 uutta ja haastaa 11 blogia.

1. Missä asiassa olet viimeksi onnistunut hyvin?
Osallistuin Ravintolapäivään ja tuli hyvä palaute asiakkailta.

2. Jos sulla ois blogin kirjoittamiseen rajattomasti aikaa ja rahaa, niin mitä kehittäisit?
Niin ahkera bloggaaja mä en ole, että välttämättä haluaisin työntää tähän rahaa. Rajattomalla rahalla mä varmaan käyttäisin aikani niin, että yhtäkkiä sitä aikaa bloggaamiseen ei enää oliskaan. :D Heh.

3. Mikä on parasta mitä oot voittanut arpajaisista?
Jostain PiNan arpajaisista taisin voittaa ruusukkeen, jossa luki "Maailman paras". Sehän sopii, kun marsuilla kasvattajanimi on Maailman.

4. Mikä eläin ei ikinä muuta sun kans samaan talouteen? (vannomatta paras..)
Sanoisin, että hämähäkki, mutta valitettavasti niitä täällä asuu halusin tai en. Mä listin niitä samaan tahtiin, kun ne tulee esillem mutta ei paljon auta. Ostettavista lemmikeistä ei kyllä hamstereita tule enää. Ne on nähty ja ei ollut kyllä yhtään kiva lemmikki. Nukkui aina ja jos herätti illalla, niin se oli tuhottoman kiukkuinen ja puri. Mä tiesin, että se on hengissä, kun valojen sammuttamisen jälkeen alkoi juoksupyörän ääni ja rapina. Aamulla oli ruuat hävinneet ja sisustus vaihtunut. Ei mitään yhteistä kontaktia semmoisen yöeläjän kanssa kyllä saanut.

5. Mitä leivot mieluiten?
Mä leivon ihan mitä vain! Kaikkea uutta on ihana kokeilla, mutta ihan lempparit on kyllä täytekakut.

6. Mikä bloggaamisessa ärsyttää eniten?
Unohtaa tai kiireessä ei ehdi päivittää uutisia ja sitten niitä yhtäkkiä kasautuu. Kuten nyt nuo tipuhommat oli. Ravintolapäivänkin päivitin myöhässä. Kyllähän ne voi aina päivämäärät ajoittaa niin, että on "muka" kirjoitettu aiemmin, mutta kyllähän vakilukijat (etenkin tuolla marsublogin puolella) näkevät, että taas on koitettu "paikata" sitä kirjoittamattomuutta. Heh.

7. Kerroppa sun salainen grilliherkkubravuuri!
En mä nyt tiedä bravuurista. Grilliin voi työntää ihan mitä vain. Halloumi ja siihen ympärille pekoni. Tai herkkusieni-auratäytteellä ja pekoni ympärillä. Pekonipekonipekoni. Tai vaan maissi, jonka voitelee jollain yrttivoilla tai maustevoilla ennen syömistä.

8. Mikä on rakkain sinusta otettu valokuva?
Lapsena mua on kuvattu paljon ja moniin valokuviin liittyy paljon ihania muistoja. Mikään niistä ei ole ylitse muiden. Viimeisimpänä "muisteluvalokuvana" on tainut olla Aida 5v ja poseerasin meidän silloisen labradorinnoutajan Pustan kanssa nurmikolla. Kuvan tarkennus oli jossain ihan muualla kun kohteessa, mutta piha oli rakas ja koira oli rakas. Näin nykypäivänä yritän kovasti pysytellä kameran linssin "turvapuolella".

9. Suosikkimarjasi?
Lakka, karviainen tai mansikka.

10. Jos saisit käytettäväksi koneisiin ja laitteisiin 10 000 euroa, mitä ostaisit?
Tästä saisi pitkän listan.
Kelpaako "kone ja laite" kategoriaan mikä tahansa hevosvoima? Mä haluan hevosen...
Olis kiva saada puutarhatraktori. Tai päältäajettava ruohonleikkuri. Tai pieni mönkkäri. Tai joku niiden risteytys.
Siihen ei sitten kymppitonni enää riitäkään, kun pitäähän sen kaikki lisäosat saada.
Haluisin leivontaa varten kunnollisen ja hienon ja mahtavan ja upean yleiskoneen. Nykyinen yleiskone on kyllä peruskoneena ihan bueno, mutta käy hetkittäin vähän pieneksi ja siinä on vain yksi kulho. Pyh.
Töihin imuripora. Teen rakennekynsiä työkseni ja siinä se pölyn määrä on ihan uskomaton. Käsituki-imuri on kyllä hyvä, mutta irtopölyä tulee silti käsittämättömät määrät. Kaverin työskentelyä imuriporalla olen seurannut ja täytyy tuumata, että se on kyllä mahtava vehje.
Töihin kunnon hoitotuoli. Sellainen, jossa voi yhdellä penkillä tehdä kaiken, mitä mun valikoimaan kuuluu. Kunnon jalkahoitotuoli, että on jalkaosat erilliset, nousee riittävän korkealle, että mun selkä kestää kaivaa ihmisten kantapäitäkin päivät pitkät. Sellainen tuoli, että se menee kunnolla vaakatasoon, että siinä voi tehdä ripsienpidennykset ja ihminen voi maata mukavasti selällään. Sellainen muotoilu, että siinä voi asiakas maata myös vatsallaan, kun on hieronnan vuoro. About

11. Mikä on vuoden paras päivä?
Lomapäivä. :D

Ässä ja Femma
Sormustin
Marsumayhem
Kermaporsaat
Wannabe Cavies
Marsumaista
Koiria ja possuja
Karvaisten naisten kylä
Sorkkien kopsetta
Tassujen alla
Feather Love

11 kysymystä
1. Missä onnistuit viimeksi? (On niin hyvä kysymys, että piti ottaa tämä uudelleen.)
2. Mikä on paras blogilöytö vähään aikaan?
3. Aamukahvikupin koko?
4. Mitä blogeja luet, kun kaipaat ideoita ja piristystä?
5. Paras vuodenaika?
6. Paras puutarhakasvi? (Lempikukka tms.)
7. Kesäsuunnitelmia?
8. Mitä uutta haluaisit kokea tänä kesänä ja miten sen voisi toteuttaa?
9. Milloin viimeksi ylitit itsesi?
10. Paras piha: nurmikko, hiekka vai kiveys. (Vai viidakko, kuten meillä.)
11. Miksi niin monet vihaa voikukkaa?

Haudontakoneesta kuoriutui!

Haudontakoneeseen laitettiin siis 36 munaa. Ne 6 vanhaa hämäläistä munaa ei lähteneet kehittymään, joten ne osattiin ottaa pois jo aiemmin. Niissä hy-line munissa oli niin tumma kuori, ettei me nähty niitä läpivalaista kunnolla, joten jätettiin kaikki sinne. Ettei sitten arvata väärin ja menetetä tipua siitä hyvästä.

Sunnuntaina oli parissa munassa reikä. Maanantaina aamulla oli pari munaa lisää, missä oli reikä ja säröjä. Tuskallisen hidasta ja mä jo kuvittelin, ettei ne sieltä tule vaan on kuolleet kuoreensa. Lähdin toisen lapsen kanssa neuvolaan ja mies soitti sitten kun olin takaisin ajelemassa, että kaksi tipua on jo kuoriutunut! Illan aikana putkahti niin monta, että illan luku oli jo 12 tai 14, vähän miten laski, kun ne liikkui siellä niin vimmatusti ja sinne koneeseen näkee sisälle tosi huonosti.

Tänään aamulla otin koneen pois päältä ja siirsin tiput häkkiin, niin kokonaisluku on 15 pientä tirppaa! Ai luoja, kun ovat sieviä.

Punainen lämpölamppu ei nyt yhtään auta tätä ikuista valokuvausongelmaa, joten... keksinpäs keinon saada puhelimella kuvia, jotka on jotain muuta kun pelkkää punaista (ja jostain syystö myös sinistä). SEEPIA-asetukset. Cool!

Tumma tipu ja vaalea tipu.

(Jätetään huomiotta mikron äärimmäisen hyvä sijainti ja puuttuvat ikkunalistat...)

Seepia-asetukset tosiaan tekee tosta punaisimmasta kohdasta aika... tulisen näköisen. :D

Tässä vielä videopätkä

Ravintolapäivä 16.5.

Osallistuin ravintolapäivään ja esimerkiksi tällaisia oli tarjolla mun omassa kahvilassa.

Suklaamuffinsseja

Mokkapaloja.

Täytyy kehua nyt itseä, että tuli paras mokkapalapinta, mitä on ikinä maistanut.

Arvaa-mikä-muffinssi. Jos arvaat väärin, niin arvaa uudelleen.

Täytteenä itse keitelty raparperi-mansikkahillo. Ja suklaamousse. Ja suklaakreemi. Pinnalla suklaakuorrute. Suklaata suklaalla suklaassa. Ei pahaa.

Puolukka-kinuskitäyte. Puolukat oli täytteessä kokonaisina, joten leikkauspinta oli raikkaan pilkullinen.

Yhdessä täytteessä oli salmiakkia ja toisessa täytevälissä sitruunaa. Kostutuksena sitruunamehua.

Suosittu vadelma-valkosuklaa.

Naureskeltiin, että mä tuon ruiskukkia työväentalolle, mutta ne on neilikoita.

Tropiikkijuustokakku ananaskirsikoilla ja gojimarjoilla.

Täytteessä ananastuorejuustoa pähkinöillä, mangotuorejuustoa, sitruunamehua ja tropiikkimehua.

Gluteeniton ja maidoton. Salmiakki suorastaan tyrmäsi.

Suolaisina leivonnaisina oli tuulihattuja auratäytteellä ja vuohenjuusto-nokkonen -tääytteellä. Samat täytteet oli hapankorppurullissa. Sit oli tartaletteja katkaraputäytteellä ja jauheliha-riisi-chilitäytteellä. Tein vielä "cakepopseja", mutta ei ollu kakkutaikina vaan pallero oli kookospallo. Oli jotakuinkin kiirettä, etten ehtinyt niitä edes kuvaamaan.

Askartelua kanoille

Orpinköntykset ei ole uskaltaneet tulla ulos, joten askartelin niille nyt astetta tukevammat rampit.

Kanoja ostaessahan meillä ei ollut mitään käsitystä, minkä kokoinen ja kuinka kömpelöitä aikuiset orpit oikeesti on. :D

Tätä pitkin kyllä kulkee tukevampikin täti.

Orrelle tulee suora helppo reitti, sinne kun kaikki kuitenkin suuntaa. Jos voi vääntää rautalangasta, niin sitä yritetään nyt tässä. "Tässä on ramppi. Sitä voi käyttää." Sitten jonkin ajan päästä siirrän sen ikkunaa kohti. Josko ne sitten oivaltaisivat sen ulkolun ideaa. Meillä ei valitettavasti pääse ovesta.

Tipu munintapesän orrella. Mua alkaa jo himottamaan painepesuri, kun noita likaisia pintoja katselee...

Onko meillä strutsi vai kana? Tai siis tää taitaa olla kukko.

Tiput kasvavat!

Tipuset on jo isoja! Emokana Muska on yrittänyt muutamana päivänä jo houkutella tipuja ulos ja tänään se onnistui!

https://www.youtube.com/watch?v=DNDN6ylh_PQ

Tipuset ovat myös ottaneet askeleen "aikuisuuteen", kun tänään olivat vetäytyneet yöpuulle orrelle! Siis mun pienet tiput ovat jo orrella! Tuitui! Iltajärjestyksestä en saanut kuvaa, koska kamera ei ollut mukana.

Vappu-brita

Löysin kerrankin ohjeen, johon tulee pelkkiä keltuaisia! Voin tehdä marenkia, eikä tarvii kaikkia keltuaisia antaa koiralle! Paitsi, että tähän tulee myös ne valkuaiset. Ohje bongattu siis http://suklaapossu.blogspot.fi/

Kolmeen erikokoiseen irtopohjavuokaan.

Pohja:
150 g voita
1,25 dl sokeria
4 keltuaista
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1,25 dl maitoa

Marenki:
4 valkuaista
2 dl sokeria

Ohje:
-Pohja ensin.
-Voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
-Lisää keltuaiset yksitellen joukkoon koko ajan vatkaten.
-Kuivat aineet keskenään sekaisin.
-Jauhot ja maito vuorotellen varovasti taikinaan. Aloita ja lopeta jauhoilla.
-About tasaisesti voideltujen ja korppujauhotettujen vuokien pohjalle.
-Marenki näiden jälkeen ja pohjien päälle.

Ohje sanoi, että uunissa 175 astetta 25-30min, mutta mä jouduin kyllä pitämään 40min, kun se tutisi keskeltä ja tökätessä+maistaessa se maistui vaan raa'alle kananmunalle. Blah. Meinasi jo usko loppua kesken.

Täyte:
Mulla oli tälläkertaa sitruunatuorejuustoa, sitruunarahkaa, kermaa ja vanilijakreemiä. Niiden päällä reilu kerros salmiakkijauhetta. Sitruuna-salmiakki on hyvin usein toiveena, kun mieheltä jotain makuyhdistelmää kysyy.

Tältä näytti vappu-brita.

Ja maistui hyvälle. :)

Haudontakone päälle

Ostettiin hiljattain haudontakone. Covatutto 54.
En kyllä tajua, miten sinne sullotaan 54 munaa, koska mä sain 36 munaa ihan tuikitavallisen kokoisia kananmunia sinne laitettua riviin. Ostin viikko sitten kanaluennolta 30 hy-line siitosmunaa ja ne on kaikki siellä. Laitoin myös aiemmin ostettuja hämäläisen maatiaisen munia 6, mutta ne on tosiaan jo "vanhoja".

Tipukuvia

Eikö ole sieviä! 

Tipu-tipu-tipu!

Näiltä kolmelta puuttuu muuten vielä nimet!

Ulkokauden avaus

Päästin kanat tänään ekaa kertaa ulkotarhaan tänä keväänä.

Claudia pohtii, että arvaakohan tuonne ulos mennä ollenkaan?

Vähän leivänmuruja. Jo tuli ahneimmat ulos!

Tiuhti.

Hanna on kyllä kaunis.

Sievä kaakatin.

Tiput voivat hyvin. Tepsuttelevat reippaana ympäriinsä. Mamma puolustaa, jos joku tulee lähelle. En laittanut häkkiin erikseen, koska olivat itsekseen hyppineet haudontapesästä alas ja emo oli niiden kanssa tosi hienosti. Muut kanat katselevat uteliaina, mutta antavat hyvin tilaa. Iso-Masa käy viemässä emolle ja tipuille muruja.