Iso-Masa

Järkkäristä löytyikin yksi onnistunut kuva edellisistä kuvausyrityksistä. Ennen purukerrosta siis.

On komia!

Kanalan jouluvalmistelut

Nuoret sulautuvat seinään. Ylempi oli malliesimerkki "kana vartaassa", kunnes kaivoin kännykän esiin ja se vähän valpastui ja kohottautui. Mutta molemmat on toistaiseksi nimettömiä.

Kanat sai kuusen ja purupaalin. Kesällä laitoin purua ja turvetta, mutta nyt syksyllä vaan turvetta. Tällä kertaa toi purupaali sai kyllä kanat kaatuilemaan. :D Harmi etten saanut kuvia. Mika kävi kanalassa katsomassa, mun tekemiä muutoksia ja tuli melkein hädissään sisälle kertomaan, että nyt on kanat rikki! Ne on melkeen kaikki maassa ja sätkivät. Kunnes oivalsi, että nehän kylpee kaikki joukolla riemuissaan. Normaalisti kylpypaikka on ruolla kuusen takana reunassa, niin nyt kun yhtäkkiä tuli ihan jokapuolelle uutta purua, niin olivat kaikki ketarat ojossa. :D

Laitoin myös ikkunat lopullisesti kiinni ja sisäruudutkin paikoilleen. Lämpölamppujen paikat vähän muuttui ja ruokapaikkojakin tuli nyt yksi lisää. Vielä täytyy ikkunan ja seinän väliin työntää vähän villaa ja sitten saa talvi tulla.

Positiivinen juttu oli se, että vaikka viimeyönä oli ollut kymmenen astetta pakkasta, niin kanalassa oli ihan kunnolla lämmintä. Edes lattianrajassa oleva vesikippo ei ollut jäässä. Pelkäsin lähinnä siksi, että kanalassa tosiaan on viileää ja ikkunat eivät olleet kunnolla paikoillaan. Kanat ovat päässeet siis silloin tällöin vielä muutamaksi tunniksi ulkolemaan, Pääasiassa maatiaiset. Orppiköntyksiä ei kamalasti kiinnosta.

Pikkuemäntä kanalassa

Aino-apulainen tykkää aina tulla mukaan kanalaan. Nyt uskaltaa hyvin Ainon jo ottaa, kun Ainokin osaa käyttäytyä. Iso-masa on kiltti ja utelias, joten ei tarvii yhtään arastella että jotain sattuisi. Aino kerää aina mielellään munat. Muutaman rikkimenneen jälkeen on opittu ottamaan aina yksi muna kerrallaan.

Kanoille on hurjan hauska antaa ruokaa. Mulla on purkki, Ainolla kannu. Mä laitan Ainon kannuun kourallisen ja Aino kaata sen sitten johonkin. Kauraa, hernettä, auringonkukansiementä, rehua... Leivänpaloja Aino tykkää repiä kans ja heittää pitkinpoikin.

Kanat haluais tulla jo kannusta maistelemaan, mutta Aino ei anna.

Mieli tekisi tarjota kädestä, mutta nokkaisut vähän pelottavat. Osa kanoista nokkii vähemmän hellästi ja enemmän ahneesti...

Claudiaa kiinnostaa.

Claudia ja Aino jutteli pitkään keskenään. Aiheena, että siellä on alhaalla ruokaa, älä tule mun kannusta ottamaan, kun mä annoin sulle sinne alas jo. Aino uskalsi tarjota Claudialle vähän kädestäkin, mutta taisi Claudia pitää Ainoa vähän turhan epäilyttävänä, että olisi kuitenkaan rohjennut kunnolla syödä kädestä...

Pitääkin kohta mennä hakemaan kanoille joulukuusi. :)

Aina voi haaveilla.

Olispa liikaa rahaa, niin ei tarttis alkaa rakentamaan itse...
Tämmöinen olisi kiva.


Meillä on taas uusi munija. Tänäaamuna toinen splash-orppi istui orrella ja rikkinäinen muna maassa sen alla. Oli tullut munahätä yöllä ja siihen oli sitten tipahtanut. :D

Vaahdotuspohdintaa

Mä olen tässä viimeaikoina tehnyt tosi ahkerasti marenkeja. Viime viikolla tein kolme satsia lauantain näyttelyä ajatellen, Yhden vanilijaversion, johon ripottelin päälle kaakaojauhoa ja kuivatuksen jälkeen tein valkosuklaasta raidat. Yksi mansikkaversio, jota värjäsin vielä punaisella elintarvikevärillä. Siitähän tuli aika pinkki. Sitten yksi sitruuna, joka oli maun puolesta ehkä parasta ikinä. Sitruunankuori teki siitä tosi tosi raikkaan.

Mä teen aina samalla määrällä. Neljä munaa ja 6 rkl sokeria. Nykyään mulla on ollut aina sama sokerikin, kun tein tässä joku aika sitten vaihdon hienoimpaan sokeriin. Mulla on aina sama pursotuspussi. Silti sitä valkuaisvaahtoa tulee välillä todella eri määrät. Normaalisti se pussi on täynnä niin, että saan sieltä päästä hyvän otteen. Välillä se on niin täynnä, että hyvä jos saa kiinni. Mistäköhän se johtuu?

Taas on uusi munija ilmaantunut. Joku uusi tekee tosi kapeita ja tosi pitkulaisia munia. Pituudessa pienimpään munaan eroa about puolet.

Perjantaina päästin kanat vielä ulos. Maatiaiset oli ihan tohkeissaan, muut pönötti ihmeissään sisällä. Ovesta ne meinaa aina karata. Tarttee avata kanalan ovi tosi varovaisesti, kun joku on heti kynnyksellä, kun ovi aukeaa. Hanna etunenässä, mutta useimmiten ne on Olga ja Martta yhteistuumin.

Uusia munijoita

Nyt on joku uusi alkanut munimaan. Eli joku näistä uusista orpeista. Neljä kertaa ollut uudenvärinen muna, aavistuksen tummempi kun muut. Se on myös kolme kertaa löytynyt maasta ja kerran pesästä, joten asialla on joku, joka vasta harjoittelee. :)

Iltapuuhia

Jostain syystä meidän kanat ei osaa mennä illalla ajoissa nukkumaan. Eikä kukaan oo kertonu meidän kanoille, että aamulla yleensä munitaan. Saatan käydä moikkaamassa niitä viideltä ja löytyy yks muna. Sit kun kahdeksan aikaan menisin sammuttamaan valoja, niin löytyy loput munat. Ja kaikki on täydessä touhussa kuopsuttelemassa, kylpemässä, syömässä jne... Ja valojen sammutus vaan siirtyy myöhemmäksi.

Ylhäällä Tiuhti ja Hanna.

Keskellä Claudia, Muska ja nuo kaksi uutta nimetöntä muhkupyllyä.

Sitten on Iso-Masa, ehkä-Martta ja Pulusta näkyy puolikas.

Masalla on muuten komeat kannukset.

Iso-Masa

Kuvan laatu ei nyt päätä huimaa, mutta siinä on Masa. Iso-Masa.

Höyhenet on tuollaiset hienosti hopeankiiltävät. Se on kans orpington. Masan entiset kaverit ovatkin samassa kuvassa. Muistin myös kysyä nimet, niin lähimpänä masaa on Martta ja lähempänä kameraa on Olga. Ehkä. Ilmeisesti. Kokoero ei oo kauheen iso, mutta isompi on siis Martta. Isompi on tosi utelias ja tulee ihan viereen katselemaan. Se laulaa sellaista korkeaa pitkää uuuuu-uuuuu. Muutenkin nuo kaksi ovat tosi puheliaita ja se korostuu nyt vielä enemmän Masan saapumisen jälkeen. Masakin juttelee.

Jokseenkin melkein kaikki näkyvillä. Otin ikkunasta kuvan, kun toi kännykänkamera ei parhaudellaan häikäise. Kotiruokakippojen kaataminen ja siirtely kuuluu näiden lempiharrastuksiin. Keltaisissa on toisessa kauraa ja toisessa munitusrehua. Vasemmalla reunalla on vielä toiset samanlaiset. Tässä alla munintakopit.

Orrella uusi splash, uusi buff. Alaorrella Claudia. Takaseinästä eteenpäin lueteltuna Tiuhti, Pulu, Kyyhky, Masa, Buffy, Muska, Olga ja alhaalla näkyy osa toisesta uudesta splashista. Kaks pikkutirppaa, Martta ja Hanna ei oo kuvassa.

Voi olla, että nyt jää jo ikkuna avaamatta, alkaa olemaan niin kylmä.

Kukkoa viinissä

- 400g herkkusieniä

- paketti pekonia

- 4 porkkanaa

- 1 sipuli

- 1 kynsi valkosipulia

- puoli pulloa viiniä

- kukko

- mausteita maun mukaan

Paloitellaan kaikki aika ronskeiksi palasiksi. Pyöräytetään kaikki pannun kautta yksitellen (paitsi se viini) ennen uunivuokaan laittamista. Lorautetaan viinit päälle ja lämmitellään pataa uunissa pari tuntia 150 asteessa. Suolaa ei tarvii lisätä, pekoni ajaa asiansa.

Ei huono.

Tuntuu pahalta syödä Pikku-Ukko, mutta toisaalta tosi hienoa syödä jotain sellaista, joka on elänyt onnellisesti oman kanalaumansa kanssa. Ulkoillut, pyrähdellyt lentoon, kuopsutellut ja nokkinut maata. Syönyt monipuolista ruokaa ja saanut ronkeloida halutessaan. :D Parasta vielä olisi, jos se olisi meillä vielä kuoriutunutkin.

Mä olen yläasteesta lähtien sanonut, etten tykkää kanasta. Kana on pahaa. Maistuu ällöttävälle. Blah. Yäk. Hyi. Nyt pikkuhiljaa olen oppinut syömään kanaa sen suuremmin kitisemättä, mutta en koskaan laita sitä itse ja muutenkin meillä syödään kanaa tosi vähän. Mies vetää koipi-reisiä silloin tällöin.

Tämä oli jotain ihan omaa luokkaansa. Ihan ylihyvää! Jos mulle olis laitettu tämmöinen lihanpala nenän eteen ja kysytty, että mitä se on, niin ensimmäisenä en olisi arvannut kanaa. Tai siis kukkoa.

Lahtihommia

Pikku-Ukko saatiin alunperin kaupanpäälisenä ja tarkoituksenakin tehdä siitä pikapikaa paisti. Pikku-Ukko ja Liekki tulivat hyvin toimeen koko talven. Pikkuhiljaa keväällä alkoi kaveruus rakoilla ja nyt syksyllähän Liekki annettiin pois.

Noh. Pikku-Ukko alkoi vähitellen uhittelemaan ja käyttäytymään arvaamattoman oloisesti mua kohtaan. Ei siis missään vaiheessa käynyt päälle. Mutta en arvanut kääntää sille selkää enää. Olisi aika pistää Pikku-Ukko paistiksi.

Kuin tilauksesta se paikka, josta nuo kaksi mustaa orppirouvaa tuli, tarjottiin myös kukkoa. Rouvia hakiessa kukko teki vaikutuksen, kun se oli suuri ja muhkea. Kukolle ilmaantui kyyti lauantaille.

Lopetus itsessään meni hyvin ja paljon siistimmin, kun olin kuvitellut. Kyllä meinasin kyynelehtiä kun hain Ukon kanalasta ja pidin sylissä.

Herkkupannari

6 munaa
1 litra maitoa
6dl vehnäjauhoja
1tl vanilijasokeria
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
100g sulaa voita

225 astetta about 30min.

Järkevä annos on siis tästä puolet, mutta koska tämä on järkyttävän hyvää, niin tätä tarvii tehdä järjetön määrä. Yhdelle pellille tulee käsittämätön määrä, mutta en mä jaksa jakaa sitä kahdelle pellille. Ei mulla ole kun yksi syvä uunipelti.

Siitä ei kauaa riitä syötävää. :D

Marenkiharjoituksissa on mennyt hyvin. Onnistuin mansikkamarengissa ihan täydellisesti. Piparimarengissa tuli mausteita aavistus liikaa, mitä mä ihmettelen. Mutta ilmeisesti siinä valkuaisvaahdon "ilmassa" se mausteiden maku voimstuu. Mausteita oli yhteensä ehkä 1tl ja kolme valkuaista. Hyvää silti, ei siinä. Neilikkaa ja inkivääriä saa olla aavistuksen vähemmän seuraavalla kerralla ja kanelia enemmän.

Kahvikakun basic

Luottoresepti tiikerikakulle, grauh!

250g voita
350g sokeria
400g jauhoja
4 munaa
1tl leivinjauhetta
0,5dl maitoa
2rkl kaakaojauhetta

- Munat ja sokeri vaahdoksi.
- Maito
- Jauhot ja leivinjauhe yhdessä (+kaakaojauhe)
- Pehmeä voi

Ikivanhassa ohjeessa käsketään viimeisessä vaiheessa lisäämään "vaahdoksi hierottu voi". Mulla ei ole aavistustakaan, kuinka voi hierotaan vaahdoksi, joten olen joka toinen kerta laittanut voisulaa ja joka toinen kerta pehmeänä.

Kyseessä on siis tiikerikakku, joten taikina puoliksi ja toiseen puolikkaaseen vain kaakaojauheet. Itse en ole tästä ohjeesta "oikeaa" tiikerikakkua koskaan tehnyt.

Ohjeen tuunaaminen:
-Jos haluaa suklaataikinan, niin kannattaa kaakaojauheen määrä tuplata
-Kaakaojauheen voi luonnollisesti jättää pois, jos haluaa vaalean taikinan.
-Sitruunankuori vaaleassa taikinassa on tosi bueno kokotaikinaan kokonainen sitruuna.
-Vaaleassa taikinassa, etenkin muffinssien kohdalla, suosittelen lämpimästi lisäämään yhden valkosuklaalevyn rouhittuna. Meillä on käytetty Pandan levyjä ja ne on sen 120g muistaakseni.
- Tummaan taikinaan tummaa suklaata.
- Taikina on kohtuu jäykkää täyttää kulhoon/vuokaan/muffinssikuppiin.
- Kohoaa maltillisesti, joten jos haluaa täyteläiset muffinssit ilman kuorrutteita, kannattaa täyttää kupit ainakin se 2/3. Osa mun käyttämistä muffinssiohjeista tursuaa kattoon asti ja se on tosi ärsyttävää, kun mun on aina tarkoitus kuorruttaa ne muffinssit.

Tässä ikivanhassa ohjeessa sanotaan myös "paistetaan hyvässä lämmössä". :D Mulle se hyvä lämpö on ollut 175 ja about tunti. En ole koskaan tainut katsoa kelloa, koska en ole koskaan tämän kanssa vielä käyttänyt normaalia vuokaa. Muffinsseja, popseja, jne.

Uusia kanasia!

Sunnuntaina tapahtui siis jänniä! Kävin maakuntakierroksella, joka vei Volvonkin tankista reilun puolikkaan.

Starttasin vähän kahdeksan jälkeen ja suuntasin Jalasjärvelle. Sieltä mukaan tuli kaksi mustaa orppirouvaa. Ikää noin 2v. Toisella on vähän vähemmän muhkea sulkapeite, kun sulkasato on vielä vähän kesken. Mistään muusta mä en niitä erota. Ovat tosi rohkeita, eikä arastele mua lainkaan. Käytin hyväkseni illalla niiden matkustuspäivän, kun varmaan olivat nälkäisiä. Meinasivat syödä jo melkeen mun kädenkin, kun nokkivat niin innoissaan mun tarjoamia kauroja. :D Ihania rouvia. Saa varoa, ettei ne tule ulos, kun avaa kanalan oven.

Päästiin yhdellä istumalla Hämeenlinnasta Jalasjärvelle. Auni-vauva nukkui tyytyväisenä koko matkan. Siinä pysähdyttiin ja syötiin sitten siellä asuvan kaverin kanssa. Takaisintullessa pysähdyttiin Parkanossa Ainon kummitädin luona. Vähän joulutorttuja mun mahaan ja maitoa Aunin mahaan. Nokka kohti Jämijärveä.

Jämijärveltä tuli mukaan kaksi nuorta vaaleanharmaata orppia. Molemmissa on tummanharmaita täpliä. Aloittavat munintansa varmaan ihan kohtapuolin, kun ovat ilmeisesti alkukesästä kuoriutuneet. Viides uusi kananen oli (ylläri-pylläri) orppi buff, joka munii jo. On hivenen niitä vaaleita vanhempi.

Mustat erotan toisistaan toistaiseksi vain pyrstön pituudesta ja muhkun olemuksen koosta. Vaaleissa toisella on enemmän pilkkuja. Uusi buff ja meidän vanha Buffy eroaa toisistaan koon perusteella. Buffy on isompi ja sillä on selkeesti isompi pää ja silmät. Toki näiden uusien asentokin on matalampi, kun maatiaiset  käy härkkimässä.

Muska lyöttäytyi heti mustien rouvien sekaan. Tiuhti pysyi vähän etäänpänä, mutta antoi nokkaa, jos joku tuli liian lähelle. Hanna taas kulki näiden uusien perässä ja tökki nokallaan toisten pyllyhöyheniä.

Claudiakin on nyt päässyt pomottelun makuun. Tottakai. Hänen korkeutensa oli täällä ensin ja jotain hömelöitä palleroita tulee Hänen valtakuntaansa. Ensin nauratti. Claudian pää ylhäällä ei ylety edes keskenkasvuisen orpin selän tasalle. Sitten mun hymy vähän hyytyi. Claudian ärhentely näyttää jotenkin pelottavalta. Siis ei se, että Claudia olisi pelottavan näköinen, vaan se, että se pönttö-tirppa menee  isottelemaan itseään noin neljä kiloa suuremmalle kanalle. Claudian painoa en tiedä, mutta käsituntumalta on maitotölkkiä kevyempi. Orppi lähentelee viittä kiloa, joten siinä on mahdollista käydä hullusti, jos orppi tuumaa, että Claudia on tyhmä. Onneksi Claudia on hyvin rivakkaliikkeinen ja ketterä. Kyllä se varmasti karkuun pääsee, jos tilanne näyttää pahalle. Orpit on kuitenkin sitä kömpelömpiä.

Kuvia ei nyt vielä ole.

Munintaa

Munivia kanoja on siis seitsemän. Hyvin huomaa, että nyt on muninta vähentynyt. On päiviä, jolloin tulee neljä munaa ja on päiviä jolloin tulee kaksi. Jotenkin hupaisasti tässä vielä yleensä käy niin, että mun leivontapäivänä käyn illalla hakemassa KUUSI munaa. Kanat kuuntelee, että taas se tuhlaa niitä johonkin epäämääräiseen marenkiharjoitukseen, ni täytyypä munia vähän ahkerammin.

Kuten tänäänkin. Tein ensin marenkia ja ne meni ihan pyllylleen. Sekoitin kaakaojauhoa liian kauan ja se sitten litisti koko homman.

Sunnuntaina tapahtuu jänniä. :)

Marenkia jälleen

Onnistuin vihdoinkin marengin teossa niin, että oli jo kuvauskelpoisia.

Jostain syystä vaan näistä kahdesta pellillisestä tuli keskenään täysin erilaisia. Hmm...

Kaura-suklaa herkku

http://www.kinuskikissa.fi/kaura-brownies/

Mä lisäsin tuohon kaurajuttuun vielä puoli desiä kookosta. Sokerina mulla oli ihan tavallinen sokeri. Käytin myös pikakaurahiutaleita, koska muita ei ollut. Rapsakkuutta olis varmaan saanut enemmän nostamalla lämpötilaa isommin.

Mutta nyt historiankirjoihin muistiin. Mä laitoin sen kuistille uunista ja maltoin antaa sen jäähtyä. Mutta sithän se maistelu lähtikin lapasesta. Nyt on maha kipee.

Marenkia

Ainon 3v synttärit lähestyy ja leipomistestit jatkuu. Mä olen monta kertaa tässä ihan hiljattain yrittänyt tehdä marenkia. En sitten tiedä onko nää meidän munat liian tuoreita, liian vanhoja, liian mitäikinänytkeksiikään, mutta marenki ei vaan ole onnistunut. Yleiskoneella oon vatkannut sen ja ihan hyväksi se on sillä tullut. Pysyy kulhossa muodossaan nurinperin käännettynä. Mutta sitten, kun mä olen alkanut kaapimaan sitä pursottimeen tai sekoitellut sokeria, niin se on mennyt typerän köntsäiseksi. Koira on ollut tyytyväinen, koska on saanut sitten syödä ne.

Onneksi on extramunia.

Tänään onnistui. :) Vatkasin hitaammin, enkä täysillä. Oliskohan ne edelliset menneet "yli"? Ei aavistustakaan.

Mä olin vähän pohtinut tekeväni marenkikakkua, mutta tän testin perusteella... Not.

Uudet kanat

Uudet kaakattimet näyttää tältä.

Ikää muistaakseni 8 viikkoa. Valkoinen on puhdas jättikoch. Musta on araucana-marans-leghorn risteytys. Aprikoivat vieläkin, että uskaltaako täällä liikkua, vai syökö meidät joku.

Mä vein taotun naulakon saksanpaimenkoiran kuvalla sekä pari leivosta. Sain kaksi kanaa. Tarkoitus oli ottaa yksi, mutta myyjä tuumasi, ettei hän kehtaa ottaa niitä vain yhdestä kanasta.

Täytyy sanoa, että en oo aikoihin nähnyt niin reipasta liikehdintää, kun kannoin usia tulokkaita pahvilaatikossa kanalaan. Ne singahtivat kaikki ulos. Perin ymmärrettävää. Viimeksi pahvilaatikon tullessa näkyviin, mä pyydystin kaikki ja silloin muutettiin.

Talvi tulee

Ongelma: Aivan liian vähän kanoja nykyisen kanalan kokoon nähden. 8 neliötä, 7 kanaa ja 1 kukko.

Ratkaisu1: Ostamme muutaman kanan Hämeessä. Rodulla tai roduttomuudella ei ole väliä. Nuorikoita tai aikuisia.
Ratkaisu2: Voidaan ottaa jonkun kesäkanat meille talvisäilöön. Tosin varmaan jo myöhäistä ilmoitella tästä, kun syksy on jo näin pitkällä.

Ikkuna on vielä ollut auki ulkotarhaan, joten olisi hyvä, jos kanat eivät ole tottuneet korkeaan sisäläpötilaan.

Kukko ahdingossa

Liekki-kukko lähti eilen uuteen kanalaan Laitilaan.

Pikku-Ukko oli jo pidempään pitänyt Liekkiä vähän ahdingossa ja viimeaikoina enenevässä määrin. Oltiin sovittu jo aiemmin, että Liekki lähtee, jos ei homma parane. Toivottiin, että muutto ja isompi kanala ja isompi ulkoaitaus auttaisi Ukkoa hyväksymään kakkoskukon paikalle. Liekkihän on luonteeltaan todella kiltti. Se ei missään nimessä halua tapella. Pikku-Ukko taas on ylväs, reipas ja suojelee kanoja ja tarjoilee niille herkkuja. Toimii just niinkun herrasmieskukon kuuluukin. Toinen kukko ei vaan Pikku-Ukolle sopinut.

Ihan viimeaikoina ainoa paikka Liekille oli munintakoppien katto. Siinä sai istua. Liekki ei saanut mennä ulos eikä kanalassa sisällä alas syömään ja juomaan. Mun piti siinä seistä joka aamu ja ilta. Jätin loppujenlopuksi siihen pesienkin päälle ruokaa sille, mutta siinähän kanat oli heti kiinnostuneita. Ruokaa uudessa paikassa = sen on pakko olla parempaa kun ruokakupeissa olevat sapuskat! Liekki kilttinä kukkona antoi kanojen syödä sille laitetut eväät.

Jokatapauksessa Liekki on nyt onnellisena uudessa paikassa. Oli heti aamutuimaan kiekunut ja johdattanut omat rouvansa ulkoilemaan. Heti tulikin mieleen, että mä olin kuullut Liekin kiekuvan viimeksi ennen juhannusta.

Munalakko?

Muuttopäivänä ei uuteen paikkaan tullut munia, mutta sillon oli aamulla kaksi munaa. Maanantaina tuli kolme munaa, eilen neljä ja tänään yksi. Onkohan ne loukkaantuneet kohtelustaan ja päättäneet nyt olla munimatta. :D Munivia kanoja tosiaan pitäisi olla seitsemän. Joista Muska ei varmaan muni, kun sillä jäi vanhassa paikassa haudonnat kesken.

Kanakuvia

Noh, eihän se kuvaaminen kamalan vaikeaa ole. Kunhan hetken istuskeli kanojen lähettyvillä, niin sai hyvin räpsittyä kuvia. Ovat pörhääntyneen näköisiä, koska ovat näissä kuvissa nyt ihan ensimmäisiä tunteja uudessa kodissaan.

Ulkoaitaukseen täytyy vielä keksiä virikkeitä lisää, mutta toistaiseksi mennään tällä. Ainakin on tilaa liikuskella.

Claudia

Pikku-Ukko ja Buffy

Buffy ja Liekki

Hanna ja Pulu

Claudia

Claudia ja taustalla Buffy. Kokoero on kyllä melkoinen.

Kummastuneita kookottajia.

Muska

Kyllä on hieno tarha. :)

Katotaan suostuvatko munimaan seuraavan kerran milloin. :D Olivat kyllä järkyttyneitä saamastaan kohtelusta. Muskankin haudontakuume toivottavasti loppui. Mä sanon toivottavasti, koska on se surullista katsoa, kun toinen hautoo tyhjää pesää. Ei tässä kesällä annettu hautoa, eikä etenkään nyt loppukesästä, kun pikkutipujen kanssa muutto ei kuulosta kivalle. Ehkä täällä on muutenkin parempi tuuri sitten haudonnan suhteen, kun aiemmat haudonnathan on meillä mennyt ihan pieleen. Munat hävinneet ja jäljelläolevat eivät ole kehittyneet.

Muutto valmis!

Oli muuten melkoisen haastavaa saada noi kaakattimet kiinni. Onneksi vanha kanala oli aika pienikokoinen, kun siellä ne ei mahdu rynnistelemään niin kovin karkuun. Mä kuvittelin saavani kaikki yhdeksän kahteen kolmeen laatikkoon. Claudia ja Pulu, Buffy ja Liekki sekä kolmanteen loput viisi. Aina voi kuvitella. Se on ihan maksimi laittaa kaksi kanaa samaan laatikkoon. Kolmatta jos koittaa, ni jompikumpi niistä aiemmin laitetusta singahtaa sieltä kun ohjus. Joten tein kaksi hakureissua, kun ei niitä pahvilaatikoita mahtunut autoonkaan kun kolme kerralla.

Ensin ei haluta mennä pahvilaatikoihin ja uudessa paikassa ei sitten olisi haluttu tulla niistä pois.

Jokatapauksessa muutto on suoritettu. Kuvakasa kertokoot kaiken.

Aika ujosti olivat tulossa ulos. Claudia oli ensimmäinen utelias ja perässä luonnollisesti Pikku-Ukko. Mä kävin sisällä heittämässä kaikki pihalle parin tunnin odottelun jälkeen. Tai kyllä ne meni ihan oma-aloitteisesti, kun mä levittelin turpeet ja purut sisälle ja laitoin ruokakipot vielä roikkumaan.

Sisällä on nyt munintapesiä riittävästi. Valkoinen hökötys ei ole koskaan ollut suosittu. Muistaakseni sieltä on kerätty yhteensä kaksi munaa. Todennäköisesti siksi, että on liian vaalea ja liukas. Siellä ei kuivikkeet pysy sisäpuolella millään. Varmaan tarvii laittaa siihen vielä jotkut puupalikat eteen, jotta saisi suosiota. Neljän pesän härveli on uusi. Toivottavasti tykätään. Ylimmäisenä olevat minipesät on mun ensimmäisenä rakentamat ja ne on olleet ulkotarhassa vanhassa kanalassa. Eipä juuri ole tykätty. Koskaan sinne ei kukaan muninut. Vanhassa paikassa oli kaksi kiinteää munintapesää ja jostain syystä niistä oikeanpuolimmainen oli sellainen, että sinne ne jonotti. Myöskin hautomakuumeiset yrittivät kaikki sinne samaan pesään... Nyt on pesiä mistä valita. Josko ei tarttis tunkea yhteen?

Claudia istuskeli orrella, muut ihmettelivät ulkona.

Vanha sisätila noin 5 neliötä ja ulkoaitaus about 7 neliötä. Uusi sisätila noin 9 neliötä ja ulkoaitaus 12 neliötä. Kyllä kelpaa seitsemän kanan ja kahden kukon kuopsutella. Taidetaan tarvita lisää kanoja, jotta pysyy tupa lämpimänä.

Sateensuoja

Kanalaan laitetaan valokatetta!

 Ja heti joku istuu orrella.

Vanhassa kanalassa itsepäinen Muska on sitä mieltä, että nyt on hyvä hetki hautoa. Jooei. Nyt ei haudota mitään. Kohta muutetaan.

Tukiranka tehty

Tukiranka valmiina. Muistuttaa etäisesti telinevoimisteluhärveliä...

Kanalan pohjat tehty

Kanalan pohjat taustalla. Työmaan johtaja istuu penkissään ja on kovasti sitä mieltä, että tässä on Ainon hiekkalaatikko. :)

Brookies osa 2, älä tee näin

Brookies testiä isommassa astiassa. Hyvä idea. Vai... Se vuokrakämpän halvin mahdollinen uuni ei ole kovin suuri. Mun neliö irtopohjavuoka ei mahtunut uuniin, koska sen pohjan reunat on liian leveät. Puoli senttiä. Astia ja kaikki valmiina, hurjan huolellisesti tasoitettu taikina pohjalle ja...

 AAAARRRGH!

Onneksi pohjataikina on kiinteää. Mulla oli siinä leivinpaperi pohjan ja reunan välissä, joten sain ihan hyvin sen sitten siitä siirrettyä syvälle uunipellille. Reunat irti ja siirto. Tokihan se pohja nyt sitten levähti siinä paistaessa toispuoleisesti. Toisen reunan laitoin lähelle takareunaa, ettei valu, mutta etupuolta on siinä vaiheessa turha lähteä tukemaan millään, kun ei ole mitään hätävararatkaisua siihen kohtaan. Pellille laitettu veitsi tms. ei toimi. On joskus tullut kokeiltua jossain vastaavassa tilanteessa.

Virheistä oppii, ehkä jos ne tekee oikein monta kertaa? Muista tarkistaa, että paistoastia mahtuu uuniin. Mä oon tolla irtopohjavuoalla tehnyt vaan hyydykekakkuja jääkaapissa. Ei oo tullut mieleenkään ettei se muka mahtuisi uuniin!

Ei siis tullut tasaisesti mud-cake pohjaa.

Laittelin sitten reippaammin päälitaikinaa esipaiston jälkeen tuohon ohuemmalle puolelle. Että olisi edes jotakuinkin tasassa. Vähän se valahti reunan ulkopuolelle, mutta ihan jees.

Paistoaika oli tällä kertaa 10+18min ja se oli liikaa. Pohja tosiaan levähti pellillä suuremmalle pinta-alalle eli ohuemmaksi. Pintaan odottelin vähän väriä ja varmaan 13min kohdalla se olisi ollutkin koostumukseltaan hyvää. Nyt se näyttää hyvälle, mutta ei ole niin mehevä kun ensimmäinen yritelmä.

Pohjan epäonnistumisesta huolimatta eihän tämmöinen voi olla pahaa, jos siinä on reilu suklaalevy, melkein puoli kiloa voita ja puoli litraa sokeria.


Kanat

Buffyn sulat näyttää kokoajan paremmilta. Vielä se on kalju pyrstöstä, mutta joka puolelta näkyvä kasvu puskee hyvää vauhtia. Se on ulkollut nyt joka päivä. Onneksi.

Pulu ei ymmärrä lopettaa hautomista ja nyt Muskalle on iskenyt hautomakuume... Voi luoja sentään näitä kaakattimia. Munia on tullut nyt viisi per päivä. Etenkin pikku-Claudia on ahkera munija. Miten sen kokoinen muna MAHTUU sen kanan sisälle? Puhumattakaan, että se jättää munimatta vain noin joka kolmas päivä. Miten sinne mahtuu sisälle niin monta munaa, kun kananmunan kehitys kuitenkin mun ymmärtääkseni kestää pari viikkoa alkutilanteesta munimiseen. Sen mä jo lakkasin hämmästelemästä, että miten se sen puskee ulos, kun ihan hyvin näköjään, kun yhden pullautti mun kengänkin päälle silloin alkuvuodesta.

Brookies

Brownies + cookies = brookies

Pus!
Pahinta tässä ohjeessa on se odottelu. Se ihan oikeesti täytyy antaa jäähtyä ennen leikkaamista. Oli pakko kokeilla, mut ei oo vaihtoehtoja, koska se ei vaan leikkaudu kuumana.

Ohje on ihan suoraan Kinuskikissalta ja toimii. Kinuskin ohjeet tuppaa olemaan muhkeita, joten tässäkin tuo paistoastian koko voisi olla ihan hyvin paljonkin suurempi. Tässä taitaa olla yksi tulevan lapsen ristiäisleipomukista. Varmaan menee tuplana koko pellillinen. Paistoaika oli mulla myöskin pidempi kun 10+13min. Mun aika oli 15+20min, tosin mulla oli lasivuoka ja siinä asiat tuppaa kypsymään ehkä sata kertaa kauemmin. (Pieni pannukakku ja meni reippaasti yli tunti, edelleen raaka keskeltä...) Mulla on selkeästi vajausta oikean kokoisesta teräsastiasta tässä kohtaa! Tosin uunikaan ei ollut ihan 200 siinä vaiheessa, kun lykkäsin tämän uuniin. Mikä siinäkin on, ettei voi laittaa uunia päälle silloin kun aloittaa, vaan vasta sitten, kun "pitäis olla jo". :D

Sopii loistavasti päikkäriaikaan tehtäväksi, koska ensimmäinen taikina tehdään kattilassa ja sen pystyy tekemään kaikessa hiljaisuudessa kuunnellen missä vaiheessa se rupattelu siellä taaperon huoneessa loppuu ja Nukkumatti saapuu. Meillä on onneksi sellainen tilanne, että tämmöiset yleiskoneen mölinät, joita toisen taikinan kohdalla tarvii, ei häiritse Ainon unta lainkaan.

Munien määrää on tosi vaikea arvioida, kun meidän munat on pienempiä kun kaupan munat. Etenkin Claudia tekee pikkuisia munia. Ekaan taikinaan pistin kaksi suurinta ja toiseen taikinaan neljä pienempää.

Kotkottimien voinnista sen verran, että Buffy on jo kehdannut tulla ulos sekä joka puolelta alkaa sulat kasvamaan takaisin jo. Vaan on se silti ruma ja kalju vielä.

Buffylla on takki

Tein sitten Buffylle takin. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että noita "takkikaavoja" löytyy kyllä, mutta jos vahingossa kaavan tekijä on laittanutkin mittoja, niin ei ole aavistustakaan minkä kokoiselle kanalle se on tehty. Suurimmassa osassa kaavoja on vaan kuva siitä kangaspalasta ja se siitä. Mä kaipaisin ns.peruskaavaa tämmöiseen. Ompelijat tietää mitä se tarkoittaa. Eli toisinsanoen ohjeet olis paras tehdä siinä muodossa, että mittaa kanan ympärys, siipien juuren väli ja selän pituus. Kangaspalan leveys on kanan ympäryksestä x cm ja selän pituudesta x cm. Mut ei. Ei mitään aavistustakaan, että onko 40cm kanan ympäryksenä vähän vai paljon ja riittääkö 20cm peittämään selästä sen pahimmin poljetun kohdan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka ei halua tehdä turhaa työtä. Jos en voi tehdä kunnolla, en tee ollenkaan. Mikään ei harmita enempää kun huonosti tehty työ.

Tässäkin nyt sitten kävi niin, että  se on sattumalta oikean mittainen pituudeltaan, mutta siipien välistä aivan liian leveä. Menee ruttuun, kun sidoin narut ympäri. No siitä oikeasta pituudestakin voidaan kyllä olla montaa mieltä. Katsotaan miten se on sen päällä aamulla, kun en varmaan osannut pukea sitä heti hyvin. Asettuu paikoilleen.

Tein lilan. Ei oikeen maastoudu Buffyn väreihin. Oliskohan sittenkin pitänyt tehdä vaaleasta kankaasta... Hmm... Buffy ei tykännyt takistaan. Se koikkelehti, levitteli siipiään ja oli ihan "omg, mä en voi liikkua!!!" Takkihan on puettu siis samalla tavalla kun ihmiselle reppu. Pienet hihnat siipien ympäri ja muuten se kangaspala vaan makaa selän päällä. Ei siis estä liikkumista millään tavalla.

Koko muu lauma perin järkyttynyt Buffyn uudesta asusteesta. Ko-ko-ko-koOOOOO, ko-ko-ko-KOOO... Pikku-Ukkokin alkoi kiekumaan tähän aikaan, vaikka yleensä se kiekuu aamulla ja päivällä. Silloinkin vain tarvittaessa.

Komea höyhenpeite on tosiaan entisensä. Yhtään en tiedä miksi, mutta älyttömän huolissaan mä en ole, koska joka puolelta on kasvamassa uutta sulkaa. Ilmeisesti on mahdollista, että kana saa sulkasadon niin, että kaikki tapahtuu yhtäkkisesti. Kai se nyt kutittaakin joka puolelta.

Kanat on herkkiä elukoita, vaikka monet näitä parjaa tyhmiksi. Kai se on mahdollista, että Buffy stressaa epäonnistunutta haudontaansa ja pitää samalla massiivisen sulkasadon jokapuolelta yhtäaikaa?

Munamuffinssit

Munamuffinssien perusohje on helppoakin helpompi.

Riko haluamasi määrä munia kulhoon, sekoita joukkoon suun mukaisia lisäkkeitä ja mausta vaikkapa suolalla ja pippurilla. Itse olen käyttänyt silikonisia ja teflon muffinssivuokia. Silikonisista lähtee irti tosi helposti, mutta tefloniin jää aina kiinni vaikka miten voitelisin tai öljyäisin. Paista 15-30min, riippuu miten paksusti on massaa ja miten syvä se sun muffinssivuoka on.

Mun tämänkertaisissa munamuffinsseissa oli varmaan 12 munaa, paketti fetajuustoa ja iso nippu hyvin kasvaneita basilikoita terassilta. Mausteena vain Herbamarea ja maustepippuria.

Tarjoiltiin suolahipputeeleipien, tsatsikin ja tomaattien kanssa remonttiapureille. Toimii!

Melkein munapula!

Tässä touko-kesäkuussa neljälle iski hautomakuume ja me jäätiin likimain kokonaan ilman munia. Kanahan siis lopettaa munimisen pian haudonnan aloittamisen jälkeen. Jaa miksi? No ihan siksi, että kun tipuja kuoriutuu, niin kuoriutuisivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Myöskään haudonnan lopettamisen jälkeen eivät aloita munintaa heti, koska tipujen perässä juoksentelu ja niiden vahtiminen ja opettaminen on niin työlästä, ettei emo ehdi munimaan. No meille ei tälläkään kertaa tullut tipuja, mutta likimain munapula! :D Nyt tuleekin taas 4-6 munaa päivässä, että taas saa keksiä mitäköhän niistä tekisi...

Buffy oli yksi hautova, mutta nyt se ei ole uskaltautunut uloskaan kunnolla, kun se näköjään on kukkojen suosikkikana. Sen selkä on melkein sulaton ja vähän punottava. Se piileskelee pesässä, jos Ukko tulee sisälle. Kyyhky on myös kukkojen suosikkikana, kun sillä on uloimmat siipisulat kuluneet niin, että on sulkien ruodit näkyvillä.

Pululle on iskenyt hautomakuume uudelleen, mutta se pönttö ei tajua hautoa edes pesässä vaan se istuu maassa. Eikä se oikeastaan edes tajua hautovansa tyhjää, kun siltä ollaan nyt kylmästi viety munat pois. Tässä paikassa ei näköjään haudonnat onnistu, ni annetaan niiden yrittää uudelleen kun muutetaan. Uudet pesät on suunniteltu munanetin kuvista ja neuvoista mallia ottaen.

Jotenkin naurattaa nyt, kun katsoo tota ulkotarhaa. Mä olin niin tohkeissani, että suunnittelin ja rakensin HIENON ulkoaitauksen kanoille sillon viime kesänä. Öh... Nyt kun on satanut, eikä tossa ole katetta kun puoleen väliin, niin sehän on ihan pelkkää mutavelliä toinen puoli... Uuteen kotiin tulee superpaljon suurempi tarha, paljon korkeampi sekä kokonaan katettu. Valokatteeella.

Koskakohan sen ehtisi rakentamaan?

Valkosuklaakakku

Uskokaa tai älkää, mutta leivontaharrastuksesta huolimatta en oo koskaan tehnyt mitään, missä pitäisi tehdä valkuaisista tai keltuaisista vaahtoa erikseen. Tässä vaiheessa, kun munakaapissa odottaa 40+ munaa, niin voi varmaan uhrata muutamia kappaleita tieteelliseen kokeeseen.

Tässä on erikoista sekin, että kakkuvuoan ympäristön lämpötilaa säädellään vesihauteella!! En ole koskaan kokeillutkaan.

Ainekset:
3 kananmunaa
120 g valkosuklaata
120 g tuorejuustoa

Teko:
- Erottele keltuaiset ja laita valkuaiset kulhoon jääkaappiin
- Sulata suklaa. Lisää sitten tuorejuusto ja sekoita.
- Ota kulho pois lämmöltä ja lisää keltuaiset. Sekoita kunnolla.
- Vatkaa valkuaiset isossa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes kulhon voi kääntää ympäri eikä vaahto putoa alas.
- Lisää näin saadusta marengista 1/3 tuorejuustosekoitteeseen ja sekoita hyvin. Sitten lisää loput marengista, puolet kerrallaan, samalla hyvin sekoittae.
- Taikina kakkuvuokaan. Aseta kakkuvuoka syvään uunivuokaan ja kaada kuumaa vettä uunivuokaan. -- --- Paista aluksi 170 asteessa 15 min
- Sitten 160 asteessa 15 min.
- Lopuksi käännä lämpö nollille ja anna kakun paistua ”jälkilämmöissä” vielä 15 min.

Kuis kävi?

No huonosti.
Erottelin varmaan kymmenen munaa, jotta sain talteen kolme keltuaista ja kolme valkuaista erikseen. Keltuainen hajosi aina, kun avasin munan. Noh, illalla syödään munakasta.

Mä olin kysellyt monessakin paikassa, että vaahtoutuuko valkuainen sauvasekottimella. Mulla kun ei ole yleiskoneeseen kun yksi kulho, enkä omista sähkövatkainta. Yleiskoneen kulhoa nyt kuitenkin tartti tohon tuoerejuusto-suklaa-keltuainen osioon. Olis pitäny siirtää ne eri kulhoon ja pestä kulho ja vaahdottaa valkuainen ja sen jälkeen jälleen siirtää valkuaiset omaan kulhoon eka erä takaisin, jotta saa lisättyä valkuaista pienissä osissa sekaan. Kukaan ei vastannut mun kysymykseen, joten oletan ettei kukaan sitten ollut kokeillut asiaa.

Vaahtoutuuko valkuainen sauvasekottimella?
Valkuainen ei vaahtoudu sauvasekottimella.
Muuttuu valkoiseksi, mutta vaahtoutuu yhtä hyvin kun rasvaton maito, eli ei tullut "kupissa pysyvää marenkia".

Siinä vaiheessa, kun valkuainen on pyörinyt kulhossa muuttumattoman näköisenä viisi minuuttia sauvasekottimen mölyämisestä huolimatta päätin tyrkätä koko mössön sitten sinne muiden joukkoon. Yleiskone vispasi sitten täydellä teholla x-aikaa ja heitin joukkoon vähän kookosta.

Enkä vaivautunut tekemään vesihaudettakaan, kun ei mennyt niinkun piti.

Maistuu valkosuklaalle ja kookokselle. Ei pahaa, ei hyvää.

Onnellisen kanan kuvia

Pikku-Ukko, Hanna, Claudia, Pulu ja Kyyhky.

Toivottavasti tulee onnellisia munia. :D

Taas haudotuttaa

Kanaemoilevat halusivat taas alkaa hautomaan. Tällä kertaa siellä on Tiuhti ja Muska samassa pesässä ja Buffy omassa pesässä. Buffyllä alla kolme munaa. Tiuhtilla ja Muskalla kuusi. Ne munintapesät hohkaa kyllä vähän kylmää, nyt sen huomaa, kun on ulkona lämmintä.

Ei tipuja

Päivitysaktiivisuudesta voitte päätellä, että tipuja ei tullut. Molemmat hautoivat kyllä vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun otin sen yhden jäljelle jääneen munan sieltä pois. Tänään kotkottivat molemmat mammaehdokkaat pihallakin. Ihan kun kanalassa olisi nyt ruuhkaa, kun siellä kaikki liikkuvat ja kookottavat ympäriinsä.

Haudontainnokkuus kuitenkin löytyy, joten eiköhän taas seuraavasta "hautomakuumeesta" laiteta uudet munat alle ja toivota parempaa onnea.

Eräänlainen mud-cake

Ohje, jonka takia päätin tätäkin blogia ryhtyä kirjoittamaan on herkku. Todellinen herkku. Mun reseptivihkonen on vähän niinjanäin täynnä sitäsuntätä. Jotain osviittaa voi antaa kansi, jossa lukee Aidan köksä 9A. Siitä on kuitenkin about 15 vuotta. Käsin kirjoittaminen ja niiden irtolappujen säästeleminen tuon kyseisen muinaisjäännöksen välissä on hankalaa.

Halusin siis tämänkin reseptin itselleni talteen, mutta en sen pituudesta huolimatta jaksanut raapustaa sitä käsin mihinkään vihkon kulmaan.

Näin se syntyy:
375 g purnukka maapähkinävoita (itse käytin halvinta mahdollista suklaalevitettä)
2 kananmunaa
100 g puolikarkeaa vehnäjauhoa
(1rkl kookoshiutaleita, namskis!)
20 cm kakkuvuoka

-sekoita aineet yhteen kunnes seos on tasainen
-kaada taikina vuokaan ja tasoita se

180 astetta / 18min

Lautaselle kuumana vanilijajäätelön kanssa.

Tai kuten minä. Vähän pitää näpertää koristeita kuitenkin. Eli jäähdyttää ja kuorruttaa vaikkapa mansikanmakuisella tomusokeriseoksella (puoliksi sitruunamehuun tehtynä) ja sen kaveriksi sokerimassakoristeita.

Hautoo....

Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.

Tuleeko tipuja vai ei?

Tänään läpivalaistiin munia taskulampun kanssa pimeässä kanalassa. Kaksi munaa oli ihan läpinäkyviä, ei minkäänlaista kehitystä havaittavissa, mutta kolme munaa oli tummia, joten siellä lienee jotain. Yksi muna aluksi hävisi kokonaan jonnekin, heti ekana päivänä. Taisin kirjoittaa silloin, että laitettiin neljä munaa. Yhden katoamisen jälkeen laitettiin kaksi munaa seuraavana päivänä lisää, jotta ei sitten tipu-parka jäisi vailla sisaruksia, jos muillekin munille kävisi huonosti.

Tiuhti on kyllä hautojana ollut ahkera, täytyy sanoa. Tänään näin sen ekaa kertaa syömässä ja juomassa ylipäätään, kun nakkasin sen pesästä ulos ja vein otin kaikki munat läpivalaisuun. Juoksenteli hädissään syömään ja juomaan ja pikavauhtia takaisin pesään, kun huomasi, että olin laittanut munat takaisin.

Voi olla, että äidinvaistot vaativat hieman vielä harjoitusta. Se päästää muut kanat munimaan omaan pesäänsä. Silloinhan joku voi talloa munat. Tai joku jäädä reunalle niin, että jäähtyy liikaa. Tuntuu, että se ei ihan osaa hautoa niitä kaikkia munia tasaisesti. Mehän merkattiin ne haudottavat munat tussiraidalla munan ympäri, että uudet munat sitten osataan kerätä pois. Merkkaamattomien munien keräämisen jälkeen laitan Tiuhtin takaisin pesään, niin joku jää aina masun ulkopuolelle. Nythän niitä on siellä enää kolme ja se asettui niiden taakse makaamaan. Kyllähän Tiuhti työntää nokallaan munat takaisin mahan alle, mutta ei se kovin rutinoituneelta ja kokeneelta vaikuttanut.

Mutta. Huomenna on tasan kaksi viikkoa haudonnan aloittamisesta. Mun ymmärtääkseni kuoriutumista pitäisi odotella viikon ja päivän kuluttua. Toivottavasti ilmat lämpenee, ettei tipuilla ole vilu.

Haudontakuume

Tiuhti alkoi oireilemaan haudontakuumetta. Eli on nyt lässähtänyt pesään lätyksi, eikä tahdo tulla pois. Sähisee ja nokkiim, jos menee käsien kanssa lähelle. Sähisevä kana on muuten aika pelottava.

Me valikoitiin pari Buffyn munaa, piirrettiin niihin tussimerkit ja tyrkättiin Tiuhtin alle. Tuli muuten nokkaa, ettei saa mennä häiritsemään ja me sentään ANNETTIIN sille munia, eikä viety pois! On vähän jännää kyllä.

Neljä munaa laitettiin, joten toivottavasti ne lähtee kehittymään. En tiedä olenko säilyttänyt niitä oikein, huoneenlämmössä on käsketty. Onko ne kerenneet kanalassa kylmettymään liikaa ennen keräämistä. Munivat aamulla vasta aamuruokinnan jälkeen ja monesti illalla vasta kotiintulon jälkeen kerätään pois. Oikeastaan vasta Ainon nukkumaanmenon jälkeen tehdään iltatarkastus kanalaan. Tässä välissä on ollut kuitenkin kylmiäkin päiviä, vaikka kanala on nyt tosi pitkään ollut jo lämpimämpi kun +5. Ja se tärkein. Jaksaako Tiuhti hautoa ne loppuun ja osaako hoitaa ne loppuun, ettei pienet kuole kuoriutumisen jälkeen. Iltapäivällä kävin kurkkaamassa, niin oli pudottanut yhden merkatun vahingossa lattialle, nostin sen takaisin pesään vielä.

Eli kolme viikkoa tarttis pitää peukkuja, josko meillä olisi tipusia sitten!

Ihana kevät!

Kanauutisia on viimeikoina aika vähän tullut kirjoiteltua. Joulu-tammikuussahan meillä hautoi ensin Tiuhti ja sen jälkeen Muska. Hetken aikaa hautoivat jopa samaa pesää ja Hannakin sinne yritti, mutta kai rouvat tuumasivat, että on vähän ahdasta. Kerättiin joka päivä munat pois, että tipuja ei ole, kun oletettiin isojen pakkasten olevan vielä edessä. Tiputhan olisivat kuolleet kylmyyteen. Molemmat onneksi ymmärsivät lopettaa, mutta eivät ihan hetkeen suostuneetkaan munimaan. :D Tammikussa munia tuli 1-3 päivässä.

Nyt tulee aikalailla vähintään neljä munaa päivässä ja joskus jopa kuusi. Eli kaikki nyt munivat. Claudiaa ei lasketa, kun sen rotuiset ei kai kovin usein muni. Noin 60 munaa vuodessa, mutta kyllä kohta olisi Claudiankin aika pyöräyttää jo eka muna, kun se on selkeästi jo yli puolivuotias.

Tänään päästettiin kanat taas ulos. Laittelin kattoverkoksi vähän tiheämmän, ettei Claudia karkaa. Pikku-Ukko huuteli ikkunalaudalta, mutta nää ekat maatiaiskanat jo uskalsivat ulos. Hanna ja Muska kipittelivät heti uteliaina maassa. Tihuhti meni vaan orsia pitkin. Ihan ensin piti tietty vähän kerätä rohkeutta ja rampata ikkunaa edestakaisin ulos ja sisälle, ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Taisi olla jännää. :D

Angry Birds?

Tai oikeastaan aika friendly birdsejä. Claudia on aika kesy. Joka kerta kanalaan mennessä tarvii jo pelätä kuka sieltä lennähtää olalle istumaan. Ohi ei uskalla mennä ilman huppua. Vois kuvitella, että kana tukassa ei oo kauheen miellyttävää. :D